Näin viime yönä unta. Aamulla iski paniikkireaktio.
Ei ole minulle tyypillistä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että minäkään en ole ymmärtänyt ottaa huomioon kaikkea.
Voisin taas potkia itseäni persuksiin. Niin paljon ottaa aivoon! 💥
Nimittäin uneni antoi ymmärtää, että perheeni olisi julkisuuden henkilöitä.
En tiedä, onko näin. Tai ketä he ovat.
Kuitenkin, jos näin on, se tuo ongelmia.
Se tarkoittaa käytännössä hyötyaspektien muuttumista.
Olen tänne saakka ollut hyödyn ulkopuolella. Sosiaalisesti arvostamaton ja sairas.
Se on luonut tietynlaisen turvan. Vaikka olen joutunut pelkäämään henkeni takia, olen silti halunnut tuoda totuuden julki.
Se vain on tällä haavaa todistamista vaille.
Ne rakenteet, jotka on luotu suojelemaan tätä minut kasvattaneiden vanhempieni imperiumia,
Ovat tänne saakka kestäneet ja kantaneet.
Minun eliminointi ei olisi tuottanut muuta, kuin henkilökohtaista tyydytystä.
Kiinnijäämisen riski kuitenkin olisi kasvanut melkoisesti. Tässäkin maassa se herättää kysymyksiä, jos liikuntarajoitteinen ja sairas henkilö tapetaan.
Riski on ilmeinen ja liian suuri.
Motiiviksi jäisi helposti henkilökohtainen kosto.
Ja kukas nyt haluaisi minulle jotain kostaa?
Menneisyyden vyyhti alkaisi purkautua, väistämättä.
Siksi on ehdottoman tärkeää, että asioista jotain tietävät menevät tunnustamaan poliisille sen mitä tietävät.
Tai vastaavasti muut todisteet löytyvät, jotta asiat saa lain mukaan prosessiin.
Nyt jos käy ilmi, että perheeni onkin julkisuuden henkilöitä, se muuttaa homman täysin.
Se on uhka totuudelle. Se on uhka oikeuden toteutumiselle.
Hyötyaspekti muuttuu silloin osaltani täysin. Kahdella pykälällä.
1. Minun eliminointini on järkeenkäypää, koska epäiltyjen joukko kasvaa.
2. Minulle halu kostaa saattaa julkisuuden henkilöt hengenvaaraan. Mikäs se parempi tapa kostaa, kuin tappaa ne tärkeimmät. Tässä tapauksessa ihmiset, joita olen etsinyt.
Lisäksi motiivi on helppo piilottaa julkisuuden paineiden taakse. Taas uusi uhri, ja totuus ei välttämättä selviäisi.
Juttelin ystäväni kanssa menneisyydestäni, ja hän kysyi vanhempieni nimiä.
Sanoin, etten kerro niitä. En kerro mitään tunnistettavissa olevaa tietoa.
Hän närkästyi. Hän olisi halunnut luonnollisesti etsiä netistä tietoa ja kuvia.
Sanoin hänelle.. - Siihen on syy, miksi en sinulle kerro kaikkea. Tai suurinta osaa.
Syy on siinä, että se on sinun suojelemiseksi.
Mitä vähemmän tiedät, sen parempi. Koska mikäs sen parempaa, kuin käydä läheisten kimppuun.
Hän joutui myöntämään minun olevan oikeassa.
Hän ei kylläkään ymmärtänyt asian pointtia. Sillä hän ei pelännyt. Ja miksi olisikaan, ei hän tiedä, millaista se on. Hän ei ole koskaan sitä kokenut.
Tuli mieleeni Etelämantereen pingviinit. Ei heitä ole kukaan koskaan metsästänyt, joten he ovat täydellisen luottavaisia. Näin kertoi siellä työskennellyt tuttavani.
Jos et ymmärrä vaaraa, et ymmärrä pelätä. Pelko varoittaa vaarasta. Taistele tai pakene. Piiloudu voisi sopia myös.
Tai jää paikallesi ja tee itsestäsi vaaraton. Neutraali.
Toinen asia, miksi en kerro nimiä tai tunnistettavia tietoja ihmisille, on juuri siinä, että
Uteliaisuuttaan he saattavat minut vaaraan. Ajattelemattomuuttaan.
Ei voi sekoittaa pakkaa enää lisää.
On totaalisen väärin, jos huomio kääntyy ja kiinnittyy vääriin asioihin.
Silloin nykyiset uhrit jäävät täysin vaille sitä oikeutta, joka heille kuuluu.
Lisäksi yhtään uutta uhria ei enää saa tulla.
Toinen ongelma on luottamus. Tai oikeammin sen puute.
Haluan kaikkien asianosaisten kantavan VASTUUN.
En sitä, että julkisuudella voidaan luoda itselle ja omiin tarkoitusperiin sopiva narratiivi.
Tämä ei ole itsekkäiden ihmisten ja omia etujaan ajavien ihmisten ponnistusalusta.
Tässä on kyse oikeista ihmisistä. Ihmishengistä. Niillä ei julkisuuskauppaa tehdä. Piste.
Myöskään minä en ole kaupan. Minun sairauteni varjolla tai minulle taphtuneiden asioiden varjolla ei käydä kauppaa. Kukaan ei kerää hyötyä enää.
Voisin kuvitella heidän ajattelevan minusta samoin. Haluaisin hyötyä julkisuudesta. Saisin ehkä jopa aikaan skandaalin.
Luottamuspula. Puolin ja toisin.
Vastuu kuuluu kaikille asianosaisille.
Myöskään se ei ole minulle vaihtoehto, että
Tässä vyyhdessä haetaan vain yhtä syyllistä. Sitä, joka on todettu aiemmin syylliseksi.
Vastuunkanto kuuluu kaikille toimiensa mukaan.
Sitä EI VÄHENNETÄ hakemalla julkista jalansijaa.
Teot määritellään ilman sosiaalista etuoikeutta.
Ne määritellään tekoina.
Ei voi olla oikein, että julkinen paine sivuuttaa rikokset tai muut pahat teot.
Pahuus ihmisessä ei katso sosiaalista asemaa.
Silloin siitä vastuuta EI KANNA pelkästään ne, jotka syntipukiksi sopivat.
Vaan ihan jokainen, joka on toiminut väärin.
Ainoa oikea tie tähän vyyhteen on se, että totuus selviää. Sen pitää tapahtua virkavallan kautta.
Olemassa olevat tiedot ja todisteet on sinne tiedoksi saatettava.
Silloin ihminen tekee ja toimii oikein.
Ei minun vuokseni, joka voisi saada hyötyaspektin.
Vaan tekojen vuoksi. Oikeudenmukaisuuden vuoksi. Kaikkien uhrien vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti