Vieläkin, kun joku sanoo minulle.. - Ehkä on ihan hyvä, ettei sinulla ole niitä lapsia - tekisi mieleni sanoa pahasti.
Sanoja ei ymmärrä mitä puhuu. Ehkä sillä ei varsinaisesti tarkoiteta pahaa, mutta ilkeää se on silti. Ja sillä myös mitätöidään toisen oikeus surun aiheuttamiin tunteisiin.
On varmasti itse lapsia saaneena vaikeaa kuvitella mikä suru ja tuska se voi toiselle olla. Koskaan ei voi päällepäin tietää ketä satuttaa typerillä mielipiteillään asiasta.
Tämäkin on niitä vallankäytön välineitä. Isketään arkaan kohtaan niin halutessaan.
Minun tekisi tuon typerän kommentin kuullessani joka kerta kysyä,
- luopuisitko sinä omasta lapsestasi, jos minä toteaisin, ettei sinulla tulisi olla lasta/lapsia?
Viikolla kaupalla käydessä olin kärryjen kanssa liikenteessä. Eräs täti tuli huolissaan kurkkimaan kärryihin..
- Luojan kiitos, eihän sinulla olekaan lasta siellä..
Vaikka olisi sairas tai vammainen, se EI estä olemasta hyvä äiti tai isä. Eikä kenelläkään ole varaa tulla sanomaan, kuka on oikeutettu lapsia hankkimaan.
Koko elämän kestävää terveyslupausta ei kukaan voi toiselle antaa. Ei edes lapselle.
Toki olisi hyvä pohtia aina lapsen parasta. Sitäkään kun koko elämän kestävältä ajalta kukaan ei voi toiselle tai edes lapselle luvata.
Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä.
Äitinä olemisen etuoikeus ei ole itsestäänselvyys. Eikä isänäkään olemisen etuoikeus.
Se on ansaittu lahja, kunniatehtävä.
Olkaamme siis armollisia myös niitä kohtaan, joita tämä etuoikeus ei koske.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti