Tämä itsensä löytäminen aiheuttaa kyllä päänvaivaa.
Olen pohtinut ja hieman profiloinut jo sitä, millaista minun näköiseni ja minun arkeni kuuluisi olla.
Kaikista eniten on järkyttänyt sellainen huomio, että ajatukseni ovat avautuneet taas välittämään ja luomaan kiintymyksen siteitä.
Vannoin Dankon jälkeen, että enää en halua samanlaista tuskaa kokea koskaan.
Tänään puhuin siskolleni, kuinka minua vaivaa koira(vauva)kuume.
Ärsytti vielä suunnattomasti, koska siskoni vain hihitteli linjan toisessa päässä ja sanoi, että arvasi tämän. Pöh! 💖🤯😃
Mikäli yhtään häntä tunnen, hän kohta ilmoittaa löytäneensä minulle juuri sopivan koiran.
Niin kävi aikoinaan Dankonkin kanssa. 💖
No, sitä asiaa katsellaan sitten aikanaan.
Käytännön kannalta minulla on kaikki järkisyyt asiaa vastaan. Vielä.
Sama koskee ihmisiä. Olen menettänyt minulle rakkaita ja merkityksellisiä henkilöitä.
Olen pitkään ajatellut, että miksi kiintyä, kun ihmiset eivät kuitenkaan pysy minun arjessani.
(Kaikki eivät suinkaan ole pistäneet kanssani kantapäitä vastakkain. Osaa näistä rakkaista voi käydä tervehtimässä enää hautakummulla.
Menetykset myös saavat ajattelemaan, ettei ihmisiä saa pitää lähellään. Tai jotenkin rangaistaan, kun heidät "otetaan" pois.
Ajattelumalli kuuluu surutyöhön. Se ei määritä ihmistä. Tai hyvyyttä, pahuutta tai mitä on ansainnut. Surutyön joutuu tekemään niin valintojen tähden menetyksissä, kuin surren menetettyä ihmiselämää.)
Olenkin arvokartan vuoksi tullut toisiin aatoksiin.
Sen mukaan pelko on turhaa, jos ne ihmiset kannattavat minun kanssani samoja arvoja.
Silloin ei arvopohjaisesti tarvitse pelätä luottamuksen pettämistä.
Näin yksinkertaista se lopulta on.
Ihmissuhteet ja niiden ylläpito ovat AINA valinta.
Molempien osapuolten täytyy myös jakaa sama kiintymystaso. Silloin ollaan tasapainossa. Silloin ollaan sitoumuksessa.
Ei tarvitse pitää tai vaatia toista olemaan vierellä. Toinen haluaa olla siinä. Pysyy niin sanotusti pitämättä.
Tämäkin havainto on mahdollistanut rationaalisesti pohtimaan aikaisempia ihmissuhteitani. Ihan kaikkia.
Kaikki ei ole välttämättä ollut niin, kuin minä olen ajatellut asioiden olevan. Tai halunnut niiden olevan.
Osaksi ihan sen takia, että olen pyrkinyt olemaan jotain mitä muut ovat halunneet minun olevan.
Osaksi sen takia, että ei olisi niin yksin. Olisi osa jotain yhteisöä tai yksikköä.
Olen myös pyrkinyt olemaan ihminen ihmiselle ja hyväksymään toisen sellaisenaan, kuin hän on. Olen erehtynyt monen kohdalla luulemaan sitä aidoksi kiintymykseksi,
Vaikka toiselle se on ollut vain vallankäyttöä.
Minulle sanottiin tässä vastottain, että olen niin kiltti. Se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia.
Samoin, kuin eräs hyvän päivän tuttu saneli minulle mitä minä olen ansainnut hänen mielestään. Tämä on pahinta vallankäyttöä!
Nämä ovat aina vääriä perusteita. Niillä ei luoda kestävää pohjaa.
Myöskään tarve ei ole koskaan kestävä pohja, koska tarpeet elävät, ne muuttuvat.
Aito halu olla toisen luona on ainoa kestävä pohja.
Niinpä olen tehnyt itselleni selviksi menneisyyden tilit.
Ihmiset ovat tehneet valintoja. He ovat noudattaneet omia arvojaan. Osa on voinut katua asioita, mutta ei niin paljon, että ne olisi edes yritetty sovittaa.
Sekin on valinta.
Nämä valinnat eivät kuitenkaan määritä minua ihmisenä. Persoonana.
Ne ovat pitkään määrittäneet arkeni olosuhteet.
Enää ne eivät sitä tee.
Ne eivät myöskään ole rikkoneet minua, vaikka moni on niin toivonut ja toiminut, että näin kävisi.
Olen ottanut osumia. Paljon. Niin fyysisiä, kuin henkisiäkin.
Näin on käynyt muiden tahdosta ja tarpeesta, kuin sitten elämäntuomien asioiden myötä.
Syy, miksi minä en ole mennyt toiveista huolimatta rikki,
On se, että ymmärrän näidenkin asioiden olleen valintoja.
Ne eivät ole suoranaisesti johtuneet minusta ihmisenä. Olin vain tarpeeseen vastaava hyöty.
Elinolosuhteet mahdollistivat tämän.
Toinen asia on se, jos menettää rakkaita, voimavaroiksi jäävät hyvät ajat sekä opetukset. Myös jaettu läheisyys tuo lohtua. On saanut rakastaa ja olla rakastettu ja kunnioittaa sekä olla kunnioitettu. (Sydämellinen kiitos yhteisistä vuosistamme Ä&I. 💖)
Nämä menneisyyden asiat EIVÄT kerro minusta mitään ihmisenä.
Ne kertovat siitä, mitä olen kokenut.
Ihmisenä minua määrittää se, mitä olen näistä asioista OPPINUT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti