Tänään minä sen keksin. Vastauksen niille ihmisille, jotka tulevat suoraan päin näköä määrittelemään minulle, kuinka vaikeaa elämäni on.
Keksin kysyä.. - Jahas.. Montakos vuorokautta sinä olet minun arkeani ja elämääni elänyt?
Jos et ole, mistä voit tietää millaista arkeni on?
Kukaan tuntematon ei voi tietää vaikeuksista tai helppoudesta. Kiitollisuudesta tai mistään muustakaan.
Ei yhtään mitään. Piste.
He voivat vain olettaa.
Mihin tämä oletus sitten perustuu?
Heidän omaan ajatusmalliinsa.
Ajatusmalli puolestaan kumpuaa itsekkyydestä.
Se on itsekkyyden alalaji.
Itsekkäästi käyttäytyvä ihminen EI PYSTY ajattelemaan laajaa kuvaa.
Hän resonoi AINA hänen omiin haluihin sekä tarpeisiin.
Tunnepuolella itsekkäällä ihmisellä ei ole olemassa kuin hänen omat tunteensa.
Hän EI lähtökohtaisesti pysty ymmärtämään muiden tunteita tai tunnetiloja.
Itsekkään ihmisen ajatusmaailma luo heidän omien unelmien, toiveiden ja tarpeiden illuusion.
He luottavat ja uskovat niin kovasti siihen, miten asiat voisivat olla.
Realiteetteja he eivät hallitse.
Kun sitten todellisuus iskee rajulla kädellä, menee itsekäs ihminen paniikkiin.
Pelkoreaktio toimii niin, että kaikki ovat häntä vastaan. Hän on uhri.
Vaikka puoliso sairastuisi vakavasti, itsekkään ihmisen ajatuksissa tuo puoliso on pettänyt hänet.
Puoliso on mennyt sairastumaan ja RIKKOMAAN itsekkään ihmisen luottamuksen illuusion.
Luottamus siihen hänen itse luomaansa täydellisyyden illuusioon on murtunut tai kokenut kolauksen.
Tätä itsekäs ihminen ei voi hyväksyä.
Häntä on näin ollen loukattu. Hän on joutunut luopumaan haaveistaan. Ja myös konkreettisista hyödyistään arjessa.
Itsekäs ihminen käyttäytyy törkeästi. Halventavasti jopa. Hän myös silloin hylkää toisen ihmisen. Tai erottaa joukosta.
Tuonkin ihmisen, johon on ollut tunneside, ja hän tarvitsisi itsekkään ihmisen tukea. Sitä ei ole saatavilla.
Itsekäs ihminen saattaa jopa kostaa. Se voi olla jotain aivan järjen vastaista. He ovat niin sokeita omalle pelolleen ja ymmärtävät vain haluavansa satuttaa, koska heihin itseensä koskee. He pystyvät näkemään, kuulemaan ja tuntemaan VAIN oman tuskansa.
Hän hylkää itse ennemmin, kuin tulee hylätyksi.
Kuoleman edessäkin itsekäs ihminen jättää toisen mieluummin, kuin olisi loppuun saakka toisen vierellä.
Itsekkään ihmisen perimmäinen syy käytökseensä johtuu hyvin usein hylätyksi tulemisen pelosta. Huonosta itsetunnosta ja siitä, ettei kukaan näe häntä ihmisenä.
He vain eivät tajua yhtä erittäin tärkeää pointtia.
Jos sinä hylkäsit minut - minäkin menetin sinut.
Ihmissuhteissa hylätessä toinen EI OLE olemassa vain yhtä kokemusta, että VAIN toinen kokisi menetyksen.
Silloin, kun ollaan vuorovaikutuksessa se on ihan sula mahdottomuus.
Se on aina näin..
Sinä menetit - Minäkin menetin.
Silloin, kun minäkin menetän, se tarkoittaa sitä, että tällä itsekkäällä ihmisellä on ollut ihmisenä merkitystä minulle.
Ihmisenä. Ei pelkkänä käytöksenä.
Juuri sinä ihmisenä, jota itsekäs pelkää, ettei kukaan näe häntä.
Eli itsekäs ihminen on tällöin saanut sen, mistä on niin kovalla työllä haaveillut.
Itsekäs ihminen voi kyllä hyvin ymmärtää tämän.
Tosipaikan tullen hän ei kuitenkaan kykene kantamaan omalta osaltaan vastuuta. Hän mieluummin uhriutuu.
Koska, huomio kiinnittyy nyt vääriin asioihin ja myös väärään henkilöön.
Uhri saa AINA sympatiaa. Hän saa näin huomiota, jota kaipaa.
Hän ymmärtää toisten kohteliaan tai myötätuntoisen huomioinnin hyväksyntänä.
Silloin, kun hän saa hyväksyntää ja kehuja tai vastaavasti myötätuntoista voivottelua, hän voi hyvin.
Hänen itsekäs oma kuplansa voi hyvin.
Hän ei kuitenkaan ymmärrä, kun minäkin menetän, minä suren sinua. Sinun menetystäsi.
Minäkin menetin luottamukseni sinuun. Sinuun, josta kerran ihmisenä välitin.
Minäkin menetin - periaate voi kyllä antaa anteeksi. Se voi antaa jopa uuden mahdollisuuden.
Unohtaa se ei kuitenkaan voi.
Siksi, että kyseessä on se, mitä hyväksyy.
Ihminen voi sietää monenlaista käytöstä.
Kuitenkin on olemassa rajat sille, minkälaista käytöstä se hyväksyy.
Minä en hyväksy toisen hylkäämistä silloin, kun lupaukset ihmissuhteen muodossa tai vastuissa on valittu tai vahvistettu.
Se on aivan sama, mitä ajattelen ihmisestä, miten paljon tunnen myötätuntoa hänen toimintamalleistaan tai miten paljon niitä ymmärrän. Voin myös välittää itse ihmisestä.
En vain voi tietynlaista käytöstä hyväksyä.
Se on sama kuin murha. En hyväksy sitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti