Päätös

Eilen tuoksui ilmassa ihan selvä kesä. Tänään satoi lunta. No, sellaista se Suomen kesässä on. Varmaa on, että jonkinmoista säätä on tulossa. 🏝️

Törmäsin tähän ihananaan kysymykseen..

Niinpä olen tehnyt päätöksen, joka ei ole ollut ihan yksinkertainen tai helppokaan.

Olen päättänyt luopua menneisyyden luomasta minuudestani.

Totesin, että haluan olla oma itseni. Haluan olla se minä, joka oikeasti olen.

Kuitenkin menneisyyden taakka määrittelee minut, halusinpa tai en.

Lisäksi menneisyys määrittelee ihmisten käytöksen minua kohtaan.

Olen niin kyllästynyt ottamaan vastaan ilkeää käyttäytymistä, vain sen tähden, että tietyillä ihmisillä on salaisuuksia suojeltavina tai muutoin etuja valvottavina.

Lisäksi en voi koskaan olla varma kuka haluaa kostaa, ja millä verukkeella.

Kuka on aidosti kiinnostunut minusta, ja kuka haluaa vain tietoja. Tai vaikuttaa minuun, ja painostaa käyttäytymistäni haluamaansa suuntaan.

Ei. Se on loppu nyt. Piste.

Vaikka päätös on tuonut minulle suuren helpotuksen tunteen, ja tunnen olevani vapaa,

On tällä päätöksellä myös seurauksensa.

Se tarkoittaa sekä hyviä asioita, että ikäväksi luokiteltavia luopumisia.

Tämä tarkoittaa sitä, että yksi perusarvoistani on nyt muuttunut.

Väistämättä tästä seuraa oman käytökseni muuttuminen tätä arvoa vastaavaksi.

Se on selvä, että kaikki eivät päätöstäni sulata.

Minun uusi käyttäytymismallini ei enää resonoi yhteen heidän käytöksensä kanssa.

Joten, joko heidän tulee muuttaa käytöstään, joka vastaa minun arvoni mukaiseen käytökseen, tai sitten välimme katkeavat.

Jälkimmäinen vaihtoehto tulee olemaan suurimman osan valinta. Sen kertoo heidän oma arvomaailmansa. Valitettavasti.

Olen mielestäni antanut jokaiselle reilun mahdollisuuden toimia säädyllisyyden, moraalin sekä lain mukaan oikein. 

Se ei ole tuottanut mitään tulosta. 

Vanha sanonta, niin se metsä vastaa, kun sinne huudetaan, ei todellakaan ole pitänyt paikkaansa. 

Jonkinlainen rajuilma tästä nousee. Voihan se olla myrsky vesilasissakin. 

Tuhkaa ja tulikiveä on odotettavissa. 

Antaa tulla vain. Jokaiseen syytökseen tai mielipiteeseen pitää olla vedenpitävät todisteet. 

Enää en hyväky syyksi sitä, koska joku muu haluaa asioiden olevan tietyllä tolalla. Nyt on tullut perustelujen ja vastuunkannon aika. Kaikille yhteiskunnallisesta asemasta tai toimesta riippumatta. Tai juuri siitä riippuen. Enää ei ole valheelliselle toiminnalle sijaa. Nyt täytyy löytyä vastauksia, jos minuun aiotaan taas vallankäytön toimia kohdistaa. 

Tämä kuulostaa omissakin korvissani sodanjulistukselta, ponnettomalta tosin. Sitä se ei ole. Se on lupaus. 

Maailmanhistoria on osoittanut sen. Kaikki paha päättyy aikanaan. Pahan tekemisen toimintamalli pitää sisällään ahneuden ja liiallisen luottamisen omiin kykyihin sekä vaikutusvaltaan. 

Tämä takaa sen, että valtakausi tulee päätökseensä jossain vaiheessa. Se on fakta. Ihminen sokaistuu omasta erinomaisuudestaan. Kuitenkin ajat muuttuvat. Väistämättä muutos muuttaa uusien ihmisten, joihin vaikutusvaltaa täytyy kohdistaa, käytöstä. Entiset perusteet, joilla on vaikutettu, eivät ole valideja enää. 

Niinpä totuus saa aina mahdollisuuden. Ja se tulee ilmi, koska se ei ole koskaan mihinkään poistunutkaan. Se on ollut peitettynä tai piilossa. 

Siihen minä luotan. 

Positiivisiakin muutoksia on tulossa. 

Haluan olla minä. Haluan poistaa tämän luodun hahmon, johon minut on muokattu. 

Ulkoiset muutokset kuuluvat myös asiaan. Aluksi olen pohtinut hiusväriä. Se tulee olemaan oma. Ehkä sävytän kiillon vuoksi ja harmaita peittäen, mutta ne ovat sitten hienosäätöjä. 

Hyvästi vuosikymmenten vaalennus. Tämäkin on ollut ulkoapäin tuleva pakote, sinun kuuluu olla vaalea. 

Minkä ihmeen takia, kun en kerran luonnostani ole? 

Toinen työn alla ja pidemmässä juoksussa oleva asia on nimenmuutos. 

Kun en pyynnöistäni huolimatta ole saanut selville mahdollista oikeaa nimeäni. 

Aion muuttaa sen itse. Kokonaan. Sukunimen ja etunimet. 

En jaksa kantaa mahdollisesti kuolleen siskoni nimeä enää. 

Minä tahdon oman elämäni. En hänelle todennäköisesti kuulunutta elämää.

Olen pohtinut sitä, mitä nimi kuvaa. Prosessi muutokseen on pitkä, vie useita kuukausia. Ensin täytyy löytää nimilain mukainen itseäni ja minuuttani kuvaava nimi. Siinä vielä hetki kestää.. 

Seuraavaksi on sitten pohdinnassa asuinpaikka. Jospa se koti, joka tuntuu kodilta, ja tuntee kuuluvansa sinne, - viimein löytyisi myös. 

Arvomaailman muutos vaikuttaa ihan kaikkeen käyttäytymiseen. 

Täytyy erotella mikä on ollut minun omaa saavutustani ja omien arvojeni saavutuksia, 

Ja mitkä taas puolestaan menneisyyden muokkaamia tavoitteita ja saavutettuja asioita. 

Ei välttämättä vuodessakaan ole ajallisesti valmista. 

Aloitettu kuitenkin on.