Havahduin pohtimaan valehtelun määritelmää.
Minulla on aina ollut, lapsesta saakka, mielikuva eräästä pankista, joka on maan paras.
Tarkemmin ajatellen, en osannut perustella asiaa millään muotoa, ainoa mieleeni tullut fraasi oli, se on paras.
🌺Faktisesti tarkastellen, tuohan on mielipide, ei perustelu.
Kuitenkin minä elin elämääni tämän tiedon mukaan, koska ei ole ollut tarvetta kyseenalaistaa sitä.
Pohdin juuri, että tämä mielikuva on ollut niin vahvasti ajatustani vääristävä, että puhuin viime viikolla jotain ylistävää kyseisestä pankista, kunnes pysähdyin ajattelemaan mitä juuri sanoin..
Asiahan ei ollut lainkaan niin. Minähän lopetin tilini kyseisestä pankista hyvin kyseenalaisten toimien vuoksi.
Se homma tuli hoidetuksi, ja se ei koskettanut arkeani sen kummemmin, joten "unohdin" pankin maineen mielessäni muuttuneen.
Eli tuo lapsuudessa omaksuttu väärä "tieto" otti johdon.
Filosofiaa tuntevat tietävät Platonin antaneen TIEDOLLE määritelmän. Jota kutsutaan klassiseksi tiedon- määritelmäksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että tiedon uskomusten tulee olla totta ja myös hyvin perusteltua. Määritelmä voidaan yksinkertaistaa.. Tieto on tosi ja hyvin perusteltu uskomus.
Tämän klassisen määritelmän mukaan tiedon käsite sisältää itsessään totuuden vaatimuksen.
🌺Tieto ja totuus kulkevat käsi kädessä. Jos tieto ei ole totta tai edes todennäköistä, se ei ole tietoa.
Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan valehtelu VAATII vain väärien tietojen välittämistä.
Me emme kyseenalaista konkreettisia asioita. Tuoli on tuoli ja pöytä on pöytä.
Me emme myöskään kyseenalaista mielipiteitä.
Miksi?
Ne eivät ole konkreettisia asioita, vaan alati muuttuvia. Ilman konkreettista TIETOA, ne ovat vain sanahelinää, joka pohjaa henkilön kulloiseenkin omaan motiivin, joka häntä asiassaan ohjaa.
Silti valtaosalla on läheisyydessään ihmisiä, joiden mielipiteitä tai sanomisia emme kyseenalaista.
Täyttääkö näiltä henkilöiltä saatu ilmaisu tiedon määritelmän?
Se onkin vähän hankalampi juttu.
Yleinen väittämä, jonka kanssa jokainen meistä joutuu painimaan, on valehtelijaksi väittäminen.
Kun emme kyseenalaista jotain henkilöä, uskomme tämän väittämän todeksi, ILMAN sen vaatimaa tiedon määritelmää, joka vaatii totuuden ollaakseen siis oikea todennettava tieto.
Jos ihminen törmää tähän ja kyseenalaistaa sen, se johtaa vääjäämättä myös oman loogisen ajattelun kyseenalaistamiseen.
Mikä on hyvä asia, vaikka henkilölle itselleen se on AINA kasvuprosessi.
Silloin ajattelumme rajat muuttuvat ja murtuvat, itsestäänselvyydet ja epäjohdonmukaisuudet saavat kyytiä ja kritisoimme erilaisia näkökulmia.
Kun ihmistä väitetään valehtelijaksi, yleisin toteamus ja yleisesti hyväksytty perustelu on.. Hän hakee vain huomiota.
No niinhän se on. Jokainen hakee huomiota.
Se ei siis ole mikään perustelu. Se ei ole tieto, johon totuus sisältyy.
Ihmisen huomionhaun voi kiteyttää kahteen ryhmään.
🦍 Henkilöön itseensä kohdistuva huomionhaku
🦍Henkilön asialle hakema huomio. Asiaan kohdistuva huomio.
Näillä on eroa kuin merellä ja aavikolla.
Aina hyvä tarkennus on kysäistä kumpaa kategoriaa huomionhaku edustaa.
Sen määrittely vain yleensä menee täysin pieleen.
Se johtuu siitä, jos asiaa tarkastellaan TIEDOKSI VÄITETYN sanoman kautta, se sallii valheen.
Miksi?
Siksi, jos vaadit toista toista avautumaan ja kantamaan vastuun, joudut tekemään sen myös itse, ennemmin tai myöhemmin.
Siksi on turvallisempaa pysytellä todeksi muuttuneessa "tiedossa", kuin hankkia oikeaa tietoa, joka täyttää klassisen tiedon- määritelmän.
Molemmat kategoriat sisältävät hyödyn tavoittelun.
🦍Niin kuin valehtelijaksi väittäminen ilman todisteita sisältää myös hyödyn tavoittelun.
Haetaanko hyötyä itselle, vai asialle on tietenkin täysin eri asioita.
Toinen hakee henkilökohtaista hyötyä, toinen yhteiskunnallista hyötyä.
Miten sitä hyötyä haetaan, ratkaisee sen, kummasta on todella kysymys.
Sen asian määritteleminen VAATII kuitenkin määritelmän tekijältä itseltään vankkumattoman puhtaan kyseenalaistuksen, jossa hän erottaa henkilöä koskevat asiat ja asiaa koskevat määritelmät keskenään.
Luulo ei täytä tiedon määritelmää.
Tunne ei täytä tiedon määritelmää.
Kunnioittava käytös toista ihmistä kohtaan EI koskaan pidä sisällään valheita.
Ei valheellisia väittämiä, jotka määrittäisivät toisen henkilön käytöstä henkilöä tai yhteiskuntaa kohtaan.
Kunnioittava käytös EI koskaan vaadi toista henkilöä pitämään tuhoavaa tai rikollista salaisuutta tai salaisuutta, josta on seuraamuksia.
Kunnioittava käytös toista kohtaan EI myöskään koskaan vaadi salaamaan koettuja asioita. Jokaisella meistä on oikeus omiin kokemuksiimme ja omaan historiaamme.
Kunnioittava käytös toista kohtaan pitää sisällään tiedon sen määritelmän mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti