Karvinen ja maanantai

Olen jo toista kuukautta pitkän matkaa pitänyt viikonloput viikonloppuina. Ei puhelinta, ei nettiä, ei somea. Ei mitään kontakteja! 

Miten upeaa on odottaa perjantaita klo 16, jolloin kaikki menee kiinni ja rauha laskeutuu viikonloppuun. Viikko rytmittyy aivan eri tavalla ja perjantaissa on juhlan tuntua.

No, toisin on maanantaina. Siis jokaikinen maanantai koen saman ahdistuksen palatessani arkeen.

Uutiset kirkuvat jatkuvasti eriarvoisuutta. Kuka syyttää ketäkin ja vaatii mitäkin.

Tuntuu aina maanantaisin etten jaksa tätä ihmisten paremmuusjärjestykseen laittoa, joka johtuu aina mistä milloinkin.

Karvinen, olit oikeassa. Maanantait ovat raskaita.

Tiistaina on aina jo ihan eri fiilis. Olenkin pohtinut, pitäisikö maanantait siirtää suoraan tiistaille?

Auttaisikohan, jos maanantaisin lukisi vain joka toisen uutisen? 🤔

Se, mikä minua vaivaa näinä aikoina enemmän kuin koskaan, on se, että kuka tahansa voi sanoa jollekin toiselle, miten arvoton toisen elämä on. 

Kenellekään tietääkseni ei ole sellaisia valtuuksia tässä elämässä annettu, joten asioiden pohtimiselle olisi tarvetta. 

Varmasti yksi jos toinen kokee jonkinlaista ahdistusta ja muita negatiivisia tunteita. Onhan tässä ollut monenmoista oppia viimeiseen kahteen vuoteen koko kansakunnalle. 

Mutta arvottaa toisen elävän ihmisen elämä arvottomaksi vetää kyllä aika sanattomaksi. 

Ja tottakai tämä pitää sisällään sen, että sanojalla itsellään on ehdoton oikeus elää ja olla olemassa. 

On olemassa kaikenlaisia mittareita ja asteikkoja joilla kukin määrittää ne ihmiset, jotka kelpuuttaa ympärilleen. 

Yleensä näillä mittareilla mitataan jotain hyötyä. 

Ihmisyys on kuitenkin ihan eri asia. 

Sille ei ole mittareita olemassa, sillä maailmaan syntyneellä ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä. 

Kautta aikain olen kuullut ihmettelyjä siitä, kuinka löydän erilaisia asioita tehneistä ihmisistä hyviä puolia. 

Tämä jaksaa hämmästyttää minua aina. 

Ihminen on monenlainen kokonaisuus. Tekoja määrittävät tietyt asiat, mutta niiden tekojen alla on olemassa ihminen ja ihmisyys. 

Jos sitä ei tavoita, ei tavoita myöskään katumusta tai vastaavasti elämänhalua.

Sovitus ei ole mahdollinen ilman katumusta ja elossa pysyminen tarvitsee elämänhalua. 

Vaikka arvostan elossa olevaa elämää ja pyrin sen vaalimiseen, se ei tarkoita etteivätkö persoonakysymykset nostaisi päätään. 

En hyväksy mitä tahansa käytöstä, vaikka minulla lehmän hermot ovatkin. 

Joku voi erehtyä luulemaan, että alistun tai minut voi alistaa valtaansa, koska minua voi kiristää vaikka hengellään tms. 

Asiat katsotaan aina tapauskohtaisesti, mutta kunnioittava käytös toista kohtaan EI koskaan sisällä vallan väärinkäyttöä. 

Rikoksia en hyväksy. Ne menevät aina eteenpäin. Siinä menee raja. 

Osaan tarvittaessa laittaa pisteen ihmissuhteille, jos ne tuovat muassaan jotain sellaista, minkä kanssa oma elo vaarantuu. 

Ensisijaisesti katson aina elossa olemisen mahdollistamisen lähtökohdista asioita. 

Se joskus tarkoittaa sitä, että täytyy kestää myös huonoa käyttäytymistä ja vallan väärinkäyttöä. 

Sitä se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö huono käyttäytyminen tai vallankäyttö johtaisi vastuunkantoon. Vastuu tulee aina. Halusimme sitä tai emme. 

Yksikään elossa oleva elämä ei ole arvoton. 

Siihen ei välttämättä sisälly samat tarpeet, kuin jollain toisella. Se pitää hyväksyä. Se ei ole väärin, se on eri tavalla. 

Vaikka niin toivoisin, että rikoksia ei olisi, niitä silti aina on ja tulee olemaan. Niitäkin varten meillä on järjestelmä. Tietyt toimintamallit, jotka ohjaavat toimia. 

Vaikka on olemassa rikoksia, joiden kohdalla minunkin ensireaktioni on kuolema tekijälle, se ei silti ole lain ja järjestyksen mukaan oikeutta. 

Eikä se ole oikeutta muutoinkaan. Oman historiani myötä toivon erittäin pitkää ikää pahoille rikoksen tekijöille, jotta myös he saavat mahdollisuuden tuntea kärsimystä. 

Silloin se vasta on oikeutta. 

Lisäksi, kuka ihminen todella tietää mitä kenenkin kuuluisi elämässään oppia?

Me haluamme asioita eri syistä. Meillä on käsitys siitä, mitä ns hyvä elämä pitää sisällään. 

Parhain oppi tulee kuitenkin aina sieltä, mitä pidämme huonona tai tuomittavana vaihtoehtona, jos sen etukäteen tietäisimme. 

Elämänoppiläksyt ovat jokaiselle erilaiset. 

Ihmisyys on kaikille sama. Jokaikiselle.