Meillä päin Suomea tehdään tilastollisesti todella paljon itsemurhia.
Tämä on ollut keskustelunaiheena useamman henkilön kanssa viime aikoina, joten ajattelin omalta osaltani kantaa korteni kekoon.
Tästä asiasta puhuminen on niin tunteisiin menevää, ettei siihen löydy sanoja.
Minä henkilökohtaisesti en osaa ketään lohdutella. En myöskään ymmärrä, miksi eloonjääntiä täytyisi puolustella tai perustella, joten teen sen minkä osaan.. Puretaan tämä aihe osiin.
Mikä on yleisin syy ensinnäkin pohtia itsemurhaa, jos lasketaan terveydelliset syyt pois?
Ne ovat joko syyllisyys tai merkityksettömyys.
Syyllisyyttä on montaa lajia.
Valitettavasti kuolema ei koskaan hyvitä mitään. Siitä tulee lisätaakka niille, joiden vuoksi syyllisyyttä podetaan.
Se ei myöskään korvaa tai hyvitä mitään. Harva asia on sellainen, jonka maksuna käy ihmishenki.
Itseasiassa en keksi yhtään sellaista tilannetta.
Syyllisyys, jonka vuoksi omaa eloa kyseenalaistetaan johtuu siitä, että on tehty jossain kohtaa jokin virhe.
Tämä virhe on johtanut joihinkin tapahtumiin jonka seurauksena on tapahtunut jotain.
Yleensä ne tapahtumat vaativat jonkin uhrin ja kärsivän osapuolen.
Millä tavoin tätä uhria auttaa se, että joku asiaan liittyvä henkilö syyllisyyttä tuntiessaan vielä riistää oman henkensä?
Osaako joku perustella tätä?
Minä en osaa. Se ei auta mitään, päinvastoin pahentaa asioita.
Ensinnäkin siinä jää kantamatta vastuu niistä virheistä.
Oikeus uhrille jää saamatta. Siihen siis kuuluu olennaisena osana nähdä se, että vastuu kannetaan ja sen kantaminen hyväksytään osana tätä prosessia.
Miten kahden ihmisen elämä voidaan arvottaa niin, että ne olisivat kuollessaan saman veroiset?
Jos siis ajatellaan, että henki hengestä. Miten niistä saadaan toisensa vastaparit, jossa teot, tunteet, opit jne ovat tasapainossa, jotta syyllisyyttä potevan ihmisen elämä korvaa, joko menetetyn elämän tai uhrin kärsimykset?
Eihän kahta samanveroista elämää ole olemassa, joten ei mitenkään. Siinä vain tuhlataan turhaan luotua elämää.
Huomasithan sanavalintani. Ei saman veroista, yhtä tärkeitä kuitenkin kaikki. Ymmärräthän eron, joka näillä on?
Syyllisyyteen on yllättävän tehokas keino siinä, että TUNNISTETAAN ja tunnustetaan tosiasiat.
Syyllistää voi itseään myös asioista, joihin ei ole syyllinen tai edes osallinen.
Tunteiden vuoksi ei koskaan pitäisi henkeään uhrata. Ne eivät ole koskaan luotettava perusta näinkin vakavan ja lopullisen päätöksen tekemiselle.
Merkityksettömyys.
Tähän pätee ihan sama toimintamalli kuin edellä. Tosiasioiden pohtiminen ILMAN tunteita.
Miksi tuntee riittämättömyyttä?
Tässä maailmassa, jossa markkinatalous jyllää niin mahdottomalla koneistolla luoden mielikuvia siitä, ettei ihminen sellaisenaan koskaan riitä, tai voi riittää,
On kuitenkin väärässä.
Ihminen riittää kyllä. Ihmisenä. Luotuna elämänä.
Jos ajatellaan maapallon historiaa, täällä ovat aina aikalaiset pärjäneet. On ollut monenmoista aikaa, silti täällä on jokainen ikäpolvi ja luotu laji pärjännyt sen aikaa, kun on omana aikanaan vaikuttanut.
Miksi tämä olisi millään muotoa muuttunut?
Markkinatalous on vain yksi malli. Sen tehtävä on luoda VAIN kysyntää ja tarjontaa. Ei määritellä ihmiselämän merkityksellisyyttä.
Jos toinen ihminen saa sinut tuntemaan itsesi merkityksettömäksi ja pystyy saamaan tunteen aikaan, että henkesi on arvoton ja elämäsi mitätön,
Hän on väärässä.
Hän käyttää silloin valtaa väärin.
Ja itseasiassa juuri SINÄ ja sinun ajatuksesi, elämäsi ja tapasi olla
ovat tälle toiselle henkilölle uhka.
Olet siis stara, jota hän yrittää pienentää tunteakseen itse olevansa merkityksellinen ja elossa.
Eli TOSIASIAT! Niiden merkitystä ei voi ikinä tarpeeksi korostaa.
Mielensairauksiin ja sen myötä tehtyihin ratkaisuihin en halua ottaa kantaa, sillä en ihan kykene sitä ajatusmaailmaa ymmärtämään.
Jaksamisen rajoilla ihminen yleensä pohtii helpointa tietä tuskasta ulos.
Niin. Sitä ei pysty kukaan muu ratkaisemaan henkilön puolesta.
Jos on valmis ottamaan vastaan erilaisia näkökulmia, ne yleensä auttavat, vaikka voimat olisi loppu.
Toivo tuo niin paljon konkreettista voimaa kehoon, kun endorfiinit alkavat jyllätä.
Kehon oma kemiallinen koostumus jo pelastaa paljon. Se edesauttaa elämän jatkumista jopa silloin, kun mieli on murheen alhossa.
Minä vetoan ihmiselämän tärkeyden puolesta! Kaikki luotu elämä on tärkeää.
Jos asia on keinoista kiinni, niitä löytyy aina.
Ja maailman kauheimmalta tuntuva asia voi olla jopa suuri onnistuminen, oppi tai siunaus, JOS sen jaksaa loppuun saakka katsoa.
Vaikeassa tilanteessa on kuitenkin AINA yksi lohtu. Siinä, missä olet juuri nyt, olet selvinnyt juuri siihen pisteeseen saakka. Tämä on se peräänkuulutettu tosiasia!
Olet selvinnyt! Miksi siis et selviäisi hiukan pidemmälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti