Piheys iski jälleen

Olen tässä viime aikoina todennut sen, että olen hyvin pihi ihminen.

Rahan suhteen.

Olen pohtinut kovasti, miten talvi tullaan nyt hoitamaan, kun keppejä ei enää tarvitse käyttää.

Liukkaus on se suurin pelko.

Olen katsellut sellaista pyörillä olevaa potkukelkkaa.

Pysäytin erään sellaisella vastaan ajelleen vanhuksen, ja kyselin mitenkähän tuollainen mahtaa talvella toimia.

Hän kehua retosti kulkupelin maasta avaruuteen saakka.

Minua jo hiukan hirvitti, kun hän kuvaili hiusten tuulessa hulmuavan alamäessä päästessä hurjan kovaa vauhtia. Mutkat suoriksi vaan, kuulemma. Ja muut alta pois.

Rouva myös ojensi minua olemasta valittamatta, kun mainitsin erään kadun olevan aina huonosti hoidettu talvella. Heidän lähellään oleva katu on hoidettu vielä huonommin.

-Jaha.. Juu.. En valita.

Potkukelkkaa tutkiessani ja vertailuja tehdessäni huomasin siinä erään minun kohdallani hyvin vakavan puutteen.

Potkukelkan kori kestää vain 10 kg ylimääräistä painoa.

Kärryt, joita nyt käytän vetävät yli 15 kiloa.

Nokkelana tyttönä ajattelin, että saahan siihen istumaosaan korin kiinnitettyä, ainakin kauppamatkojen ajaksi.

En ole ilmeisesti ainoa, joka on ajatellut näin, koska ohjeissa luki, että näin tehden kärry kippaa nurin eteenpäin.

Sen vakautus on tehty niin, että se ei kestä väärinkäyttöä.

No niin. Se siitä sitten. Varsinkin, kun tavoitteena on välttää kaatumista. 

Tuulessa hulmuava tukka ja tuulen tuiverrus kasvoilla vapauden merkkinä saivat nyt väistyä käytännön tieltä.

Olisihan siihen ratkaisuna käydä useammin kaupassa, ettei toisi kerralla viikon tai puolentoista viikon ostoksia.

-Nääh. Ei ole. Hirvittävä ajatus, että samat kivut ja kolotukset pitäisi kärsiä useamman kerran viikkoon.

Vitsinä heitin, tai sitten syödä talvella vähemmän.. Sain reaktioksi naurua ja sitten kauhun sekaista paheksuntaa.. Hirveää, jos pitäisi syödä vähemmän, totesi eräs henkilö, jolle asiasta kerroin. 

Olisihan kärrystä muuten apua. Pääsisihän sillä ns lenkille. 

Luonne ei vaan anna periksi. Tämä ei ole kaikin puolin TÄYDELLINEN ratkaisu minulle, joten jätän sen ostamatta. 

Nekin maksavat noin 500€, joten saisin säästää pitkän aikaa, monta kuukautta hankkiakseni sen. Ja sitten kuitenkaan se ei olisi täydellinen ratkaisu. 

Eräs ystäväni, jonka olen tuntenut jo ensi vuonna 30 vuotta, tuntee minut aika hyvin. 

Hän on ainoa ja aina ollut valmis tukemaan minua taloudellisesti, jos jotain isompaa pitää hankkia. 

Olen suututtanut hänet ja saanut hermoromahduksen partaalle, kun en suostu apua ottamaan vastaan. Hän sanoi minun olevan hyvin hankala autettava. 

Siinä hän on varmasti oikeassa. Minä näen sellaisen auttamisen velkana, joka on maksettava takaisin. 

Ja taidan olla myös aika ylpeä, sillä itsenäisesti pärjääminen on todella tärkeä asia minulle. 

Ja onhan siinä oma hohtonsa, että saa pitkän säästämisen jälkeen palkinnoksi sen, mitä on tavoitellut. 

Mielestäni ihminen pärjää hyvin vähällä. Ja kuulun siihen porukkaan, joka tekee asiat mieluummin itse, kuin ostaa valmiina. 

En käy kampaajalla tai kosmetologilla, koska osaan tehdä ne asiat itse. 

Vaatteitakin ompelen mielelläni itse. Käsin. 

Jne. Pohdin siis aina, mitä tarvitsen ja kuinka sen voisi halvimmin toteuttaa. 

Dankon rattaat aikoinaan olivat täydellinen esimerkki siitä, miten siinä yhdistyivät kaikki tarpeet.

Minulle ns rollaattori kävelyn opettelun tueksi ja Dankolle kyyti kipeän selän ja jalan vuoksi.

Vaikka sitä ratkaisua paljon pilkattiin ja sille naureskeltiin, se oli meidän liikkumisen kannalta elinehto. Tulihan sillä kyydillä ruokatavaratkin kaupasta.

Jokaiselle omanlainen ratkaisu. Kaikilla ei ole autoa. Ja kaikki eivät halua autoa. Se on yleisin ratkaisu ihmisten apuvälineeksi. 

Silti se ei tarkoita sen olevan paras tai kaikille sopiva. 

Mitä olen verrannut omaa ajatusmaailmaani muihin, olen todennut olevani pihi. 

En tarkoituksella. Minusta käytännöllinen ajattelu ja turhaan tavaraan rahan haaskaus vain eivät ole järkevää toimintaa. Hankittujen asioiden pitää olla monikäyttöisiä. 

Siispä tulin talven osalta siihen tulokseen, että käytän kärryjä ja tarvittaessa kyynärsauvoja, kuten viimekin talvena.

Eihän siitä nyt niin montaa kauppareissua tule kuukautta kohden, joten kestän tämän ratkaisun aivan hyvin. Ja jätetään ne lenkkeilyt sitten sulan maan aikaan.