Minä olen mielestäni hyvinkin kuuliainen ja nopea oppimaan.
Kuitenkin on olemassa yksi asia, joka ei tunnu muuttuvan käytöksessäni, vaikka kuinka olen yrittänyt asian oikein tekemisen painaa mieleeni.
Kyse on ristinmerkistä.
Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
En ole mikään mallikas uskovainen, mutta rippikoulu kuuluu osana uskontoa lapsen kasvuun.
Rippijuhlat ovat nuoren ensimmäiset isommat juhlat.
Niin minullakin oli.
Jo rippileirillä ristinmerkin teko oli minulle haasteellista.
Koska,
Teen sen luonnostani ylhäältä alas ja OIKEALTA olkapäältä vasemmalle.
Luterilaisessa kirkossa ristinmerkki tehdään kuitenkin VASEMMALTA oikealle.
Vaikka konfirmaatiota varten harjoittelin asiaa, taisin silti tehdä sen juhlapäivänä jännittyneenä oikealta vasemmalle.
Sama on toistunut sittemmin aina, kun olen kirkossa käynyt.
Luulin tämän johtuvan siitä, että oikean ja vasemman hahmotuksessa on ollut oppimista.
Jo aikuisena olin eräissä rippijuhlissa vieraana, ja taas tein ristinmerkin "väärin",
Kun eräs henkilö tuli kysymään olenko ortodoksi.
Sittemmin tutkin asiaa, ja kuinkas ollakaan ortodoksisuus tuntuu "tutummalta" kuin oma uskontoni.
Kun katselin erästä ohjelmaa kuulostivat sanat tsasouna ja riähkä tutuilta. Tuntuu, kuin olisin ymmärtänyt ne, en kuitenkaan osannut niiden merkitystä tai tarkoitusta selittää. Piti katsoa googlesta.
Ja minulla on ollut lapsena jostain syystä ikoni.
Kun tulin tähän kyselyikään, josta en ole kehittynyt eteenpäin vieläkään,
se kummallisesti katosi.
Olenko täydellisen oppimaton tässä kohtaa, vai onko tälle jokin luonnollinen selitys?
Kyllähän se kiusaa, että tässäkin asiassa tunnet tekeväsi oikein oikeassa paikassa ja sitten se kuitenkin on väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti