Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun perheväkivalta eskaloituu.
Olen aina kuvitellut, että täysikuu on se juttu tosiaan, joka saa ihmiset hulluiksi.
Ehei. Kyllä se on joulu.
Jostain syystä juuri silloin kaikki odotukset toisia tai itseä kohtaan ovat liikaa tai juuri silloin kaikki kakka nousee pintaan.
Juhannus ei ole yhtään niin raaka kuin joulu on.
Rehellisesti en muista yhtään perhejoulua, jossa ei olisi ollut raivo paikalla.
Olen viettänyt yhden joulun naisten ja lasten turvakodissa.
Se on ainoa joulu jolloin muistini mukaan tunsin olevani turvassa.
Rehellisesti analysoituna se paikka piti minkä lupasi. Siellä oli ihan jokainen asia lukon takana ja jopa kaltereita ikkunoissa.
Niin. Kaltereilla voi suojata tai niillä voidaan eristää. Molemmissa tapauksissa hoitavat homman.
Ammattilaiset siellä pyrkivät silloin tekemään joulusta lapsille mahdollisimman normaalin. Niin isoa kuusta ja runsasta joulupöytää en ole nähnyt missään. Ja Pukki oli tuonut lahjojakin.
Jos siis lasten joulun vuoksi pitää uhmata kohtaloa väkivallan ja kuoleman pelossa, sanoisin lasten kyllä sopeutuvan.
Mieluummin niin, että henki säilyy. Muusta viis.
Tuolla turvakodissa asui silloin naapurihuoneistossa äiti lapsineen. Minä ystävystyin heidän kanssaan ja muutoinkin varrin aikuisten kannoilla kyselläkseni milloin mitäkin.
Jaoimme kylpyhuoneen heidän kanssaan ja yhytin tämän naisen sieltä meikkaamasta.
Kyselin tietysti mitä hän oikein puuhaa.
Hän sanoi menevänsä tapaamaan miestään, jonka vuoksi he asuivat siellä.
Hän sanoi laittavansa huulipunaa, jotta mies ei lyö.
Hän vielä pudotti tuon huulipunahylsyn vessanpönttöön.
Minulla menivät aivot aivan kirjaimellisesti umpisolmuun.
Pohdin kuumeisesti miten ihmeessä tuollainen huulipuikko voi estää lyönnin?
Se ei välähtänyt tai edes sihissyt pudotessaan veteen tai siitä ei tullut esiin suojaavaa seinää.
Tämä dilemma vaivasi minua monta viikkoa. En voinut käsittää eikä kukaan tietenkään selittänyt.
Sehän se olisi. Huulipunakryptoniitti, joka vie toiselta voiman. Juu.
Siinä sitä oli 7 vuotiaalla ihmettelemistä.
Niin. Perheväkivaltahan ei ole aina ihan niin yksioikoista kuin sen luulisi olevan.
Luulisi jokaisen ymmärtävän henkikullan olevan kallein aarre, ja jos joku sitä uhkaa, silloin jatketaan matkaa tuon ihmisen luota pois.
Niin uskomatonta kuin se on, se on hyvin harvinainen suhtautumistapa.
Toki, jokainen tapaus on uniikki, ja pitää aina käsitellä kontekstissään.
On kuitenkin olemassa mitä ihmeellisimpiä sopimuksia, miksi tällaiseen suhteeseen jäädään ja väkivalta kestetään.
Tai mikä minun kirjoissani on pahinta, annetaan lasten kärsiä.
Väkivaltaa ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen perheen mieshenkilö, joka kurittaa eukkoa ja lapsia.
Tämä on valitettavan usein totta.
On kuitenkin olemassa useampi vaikutusketju, miksi tämä eskaloituu näin.
Väkivaltaa, lyömistä jne ei voi eikä pidä puolustella. Silloin on aina kyse rikoksesta.
Mitä olen aihetta tutkinut vuosien varrella, olen huomioinut ettei miehillä ole tai ole ollut keinoja käsitellä asioita.
He voivat itsekin olla oman isänsä tai äitinsä pahoinpitelemiä.
Sitten on valtapeli. Miehen ja naisen keskinäinen valtapeli.
Jotkut naiset tietävät tasan tarkkaan millä keinoilla saavat miehen lyömään.
Heistä tulee uhreja ja tällä tavoin nainen voi hallita miestä.
Tämä on mielestäni jo sairasta. Se on kuitenkin hyvin yleistä.
Kaikki riippuu siitä, mitä yhdessäololla halutaan tavoitella tai saavuttaa.
Sitten on sellaiset miehet, joita ohjaa hallinnan tarve. Se raaka alkukantainen väkivalta, joka saa pelkäämään tosissaan.
Yksikään näistä ei sulje henkirikosta pois. Kaikissa tapauksissa on henkikulta alttiina vaaralle.
Hahaa. Joku luuli aivan varmasti etten mainitse naissukupuolta ollenkaan.
Naisissa tai muissa sukupuolissa pätee ihan samat keinot.
Olen kerran kuunnellut, ja itkenyt ja oksentanut, seinän takana, kun naapurissa nainen pahoinpitelee miehensä ja polttaa lasta tulikuumalla vedellä.
Tämäkin mies kielsi kaiken jälkeenpäin. Ei mitään ole tapahtunut.
Juu. Eipä niin.
Valitettavasti ketään ei voi auttaa väkisin.
Yksinäisyys, raha, asema, talo, tavarat, yhteinen varjeltava salaisuus, jne.
Ja lapset.
Siinä yleisimpiä syitä, miksi jäädään huonoon suhteeseen.
Jokainen itse päättää, mikä on omassa elämässä kaikkein tärkeintä.
Tuo huulipuna ja sillä miellyttäminen eivät lopulta toimineet tuon turvakodissa tapaamani naisen ja hänen lastensa elämässä.
Kolme viikkoa heidän turvakodista lähtönsä jälkeen tuli suruviesti. Perhesurma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti