maanantai 20. joulukuuta 2021

Valveilla







Kirjoitan tätä noin klo 5 aamulla.

Eihän siinä. Olen normaalisti aikainen Odessa, joka kuvan nappaa, kuten eräs henkilö hauskasti veisteli.


Nyt ei naurata, huvita eikä hymyilytä.


Olen ollut valveilla jo kolmatta tuntia ja tuulettanut kämppää ristivedolla.

Ai miksikö? Ihan huvittelun merkeissä tämä ei kuulu valikoimiini.



Heräsin, kun oli vaikea hengittää. Kiitos siitä Luojalle, Universumille ja omalle keholleni. Kuka nyt sitten onkaan vastuussa.


Menin vessaan ja siellä oli vastassa haju, joka hengityksen vaikeudesta oli vastuussa.


Tupakka, joka tuoksui tai haisi lakritsille.



Okei. Tiedän siitä lajista aika vähän, joten google ystävällisesti sai sivistää minua.



Mitä ilmeisemmin kyseessä on niin sanottu sähkötupakka tai sitten vesipiippu.



Great. Höyrytetty nikotiini onkin sitten ihan oma lukunsa. Tutkimusten mukaan vaarallista myös ympäristössä oleileville.



Hassua sinänsä, että yleisimmin sähkötupakkaa käytetään silloin, kun halutaan lopettaa tupakointi. Tutkimusten valossa tosin tehoton keino.



Jos näin on, on ulkona tupakointi siirtynyt nyt sitten sisätiloihin.



Minulle kovasti vakuutellaan ilmanvaihdon toimivan moitteettomasti tässä talossa, mutta käytäntö osoittaa sen kuitenkin toiseksi.



Varsinkin talviaikaan ei viitsi ulkoilmassa värjötellä röökillä tuntitolkulla. Sisätiloissa voidaan pössytellä helposti useita tunteja peräkkäin. Eihän se ihme ole, että siitä kärsivät jo muutkin. 



Tai minä. Eihän täällä kukaan muu koskaan näe, kuule, haista, maista tai tunne mitään. 



Olen kertonut aiemmin, kuinka voin hammastahnan tuoksun perusteella kertoa kuka on kulkenut hississä ennen minua. 

Tai voin kertoa lähelle tulevasta henkilöstä millaisella pesuaineella hän pyykkää. 



Eihän siinä muuten mitään. Minä vain olen allerginen. 

Nytkin oli toinen silmä jo muurautumasa kiinni, verestävä ja kirvelevä.


Lisäksi olen kiukkuinem siitä, että taas meni yö valvoessa, kun joku muu nautti elämästään ja eli sitä täydesti. 



Satu Silvon roolihahmo Pekko Aikamiespoika elokuvassa huusi keskellä peltoa: HERMOT MENEE!


Ymm. Niin menee. Voisin koettaa samaa metodia. Jos vain löytäisin ensin sen helkutin pellon. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti