Opitkos olemaan!

Kiitos Universumi. Ja tietenkin työskentelevät ihmiset!

Tilasin uudet lääkkeet eilen Kuopiosta saakka. Ne toimitettiin minulle juuri äsken.

Kyllä on tehokasta toimintaa. Olen vaikuttunut!

Pääsen kaupallekin, jee!

Olen saanut noottia siitä, kuinka olen eräiden ihmisten mielestä hoitanut tämän allerginen kohtaus-tapauksen.

Kukaan vaan ei ole kertonut, kuinka se sitten olisi niin sanotusti paremmin tai tehokkaammin hoidettu. Mitään keinoja ei ole vastaisuuteen annettu.

Olen ollut tästä palautteesta hämmästynyt. Enemmän kuin hämmästynyt. Tyrmistynyt jopa.

Olen oppinut elämässäni sen; kohtele toista oikeudenmukaisesti, sillä et koskaan voi tietää millaista taakkaa toinen kantaa sisällään.

Toisekseen retoriikka ratkaisee paljon.

Sanoin eräälle asiaan liittyvälle henkilölle eilen puhelimessa, etten usko kenenkään haluavan minulle pahaa, siis tieten tahtoen, koska kohtelen ihmisiä nätisti.

Oikeampi sana olisi ollut oikeudenmukaisesti, vaikka pyrin aina olemaan kohtelias ja mukava.

Minä uskon tähän todella.

Aina, kun ihminen tekee toiselle pahaa tai alistaa, hänellä on siihen motiivi.

Valinta, jonka mukaan hän toimii.

Kuitenkin ihminen, jolla on hyvä sydän, voi silti tehdä toiselle pahaa.

Se voi olla vahinko, erehdys tai tietämättömyys. Pelko tms. 

Myös se, ettei tule ajatelleeksi seurauksia, on hyvin yleistä. Kuitenkin tiedostaessaan ne pystyy ne ymmärtämään. 

Harva analysoi omaa toimintaansa ollenkaan.

Siksi on tärkeää kertoa toiselle, saattaa tietoon, mitä ja miksi.

Näin toimien toiselle jää MAHDOLLISUUS joko toimia oikein tai korjata tilanne.

Se on perus ihmisyyttä. Ei mitään muuta.

Ihminen voi toimia hyvässä uskossa, luullen tekevänsä oikein, ja satuttaa tai vahingoittaa toisia silti.

Tämä voi tarkoittaa mm sitä, että yrittää toimia kaikkien muiden mukaan oikein, mutta ei osaa rakastaa itseään tai on unohtanut sen. 

Tästä esimerkkinä katsoin aamulla ohjelman, jossa pappia syytettiin vaimonsa murhasta. Hän oli syytön, mutta hänet leimattiin syylliseksi, koska hän oli homo. Avioliitto oli kulissi. 

Asiaan liittyi niin paljon muutakin, mutta tämä "petos" oli ihmisille liikaa.

Kuitenkaan se ei vielä riittänyt. Vaimo paljastui lesboksi ja avioliitto sovituksi. Ihmiset rakastivat toisiaan, vaikkakin epäsovinnaisella tavalla. 

Ihmiset eli valamiehistö tässä ohjelmassa oli turta. Mikään ei enää liikuttanut, kun kaikki valehtelivat. 

Tämä osui niihin instituutionaalisiin arvoihin, joista kirjoitin aiemmin. 

Kukaan meistä ei ole täällä virheetön.

Virheet on tehty korjattaviksi niin hyvin, kuin tilanne sen sallii. 

Retoriikka on avainasia. Kuinka ilmaiset asiat toiselle. 

Minäkin olisin voinut lainata 3 vuotiasta siskonpoikaani ja haukkua kakkapääksi. Ja tyhmäksi. 

Hitsi, että nämä ovat painavia ilmaisuja. 

Silloin olisin sortunut uhriutumiseen. Olisin myös OLETTANUT vian olevan automaattisesti jossain ihmisessä.

 

Minun tapauksessani olisi voinut olla kysymys myös vierailijasta, ulkoa tulevasta höyrystä, jostain viasta, tms. 

Suomessa pätee syyttömyysolettama. Syytön, kunnes toisin todistetaan. 

Siksi en koskaan pidä suorista syytöksistä. En ketään kohtaan. En edes itseäni. 

Tämän vuoksi lempeämpi tapa lähestyä asioita antaa toiselle mahdollisuuden toimia oikein. 

Toiset käyttävät tämän mahdollisuuden, toiset eivät käytä. 

Ja tämä erittelee hyvikset ja pahikset. 

Toinen huomionarvoinen seikka kätkeytyy retoriikkaan. 

Ihmiset ovat ällistyttävän hyviä toimimaan OLETUSTEN ja odotusten mukaan. 

Jos olisin raivonnut oman pelkoni ja epäoikeudenmukaisuuteni julki ja täten syyttänyt yleisesti, julkisesti syyllistä, 

Olisi lopputulema voinut olla muuta, kuin mitä sillä haettiin. 

Jos tämä "syyllinen" valmiiksi olisi tuntenut olevansa epäkelpo hylkiö, hän olisi todennäköisesti heittänyt hanskat naulaan. Antaa olla, en välitä. 

Pahimmassa tapauksessa hän olisi voinut saada siitä kimmokkeen vahingoittaa itseään tai jopa minua. 

Mitä väliä, kaikki olettavat hänet kuitenkin epäkelvoksi. 

Tämän papin kohdalla puolestaan pitäisi kysyä, missä on arvostus ihmistä kohtaan? Sellaisenaan kuin hän on? 

Hän toimi oletusten mukaan ja kaikki suuttuivat. Olivat petettyjä. 

Okei. Hän toimi väärin. Hän teki sen hyvässä uskossa. 

Minua liikutti suuresti, kuinka hän kertoi pyytäneensä Jumalaa korjaamaan hänet. 

Jumala ei vastannut hänelle. 

Ainoa johtopäätös asiaan oli, että Jumala ei tehnyt mitään, koska hänessä ei ollut yhtään mitään vikaa. Ei mitään korjattavaa. 

Tämä meidän kaikkien tulisi muistaa, kun komentelemme toisiamme:

Opitkos olemaan!