Kolmeen vuoteen minulla ei ollut paniikkikohtausta.
Tänään sellainen tuli. Se alkoi jo yöllä. Vieläkin on olo, kuin jyrän alle jääneellä perunalla.
Tunnen riittämättömyyttä. En tunne tehneeni tarpeeksi, kun asiat eivät tapahdu, niin kuin niiden olettaisi tapahtuvan.
Tämä syksy on ollut ihan jotain sanoinkuvaamatonta.
Se ei ole ollut liikaa, sillä koko elämänsä on tätä taakkaa kantanut. Jos sen kesti viime viikolla, se ei ole liikaa tälläkään viikolla.
Riittämättömyyden tunne on. Ja se, että epäreiluutta on vain nyt niin paljon liikaa, ettei sitä meinaa kestää.
Varsinkin, kun yrittää tehdä sen kompensoimiseksi koko ajan asioita, mutta ne eivät kanna tai tuota tulosta.
Olen pyytänyt reilusti ihmisiä ottamaan heille kuuluvan vastuun ja kantamaan sitä. Olen siis pyytänyt apua.
En niinkään itseni vuoksi. Vaan niiden vuoksi, jotka eivät voi enää puolustautua.
Minä annoin joskus lupauksen. Olin itse rikki ja riekaleiksi revitty, mutta joku tai jotkut muut olivat kuolleet.
Minä lupasin auttaa jotenkin. Oikeutta, jos ei enää muuta ollut tehtävissä.
Minä olen yrittänyt. Auktoriteettini ei siihen riitä. Minua ei uskota.
Niinpä kerron teille joulutarinan, jolla ei ole onnellista loppua. Vielä.
" Olipa kerran yhteisö. Sen perusti ihminen ainakin sata vuotta sitten. Siellä oleilevilla on kaikilla tarve tehdä toiselle ihmiselle pahoja asioita.
Heidän toimintapoihin kuuluu sitouttaa uhrit. Jos olet nälkäinen, sinut ruokitaan. Vastapalveluksena joudut tekemään mitä sinulta keksitään vaatia.
Jos et voi saada lasta. Sinulle tehdään tai hankitaan lapsi. Vauvakin. Vastapalveluksiin voi kuulua moninaisia asioita, ainakin pidät lopun elämääsi suusi tiukasti kiinni tai suollat ulos vain valheita.
Jotta kaikki toiveet olisivat toteutettavissa, se on vaatinut myös täysin viattomien ihmisten taivuttelun heidän tahtonsa alle.
Orpolapset, joilla ei ole ketään, ovat seksuaalisia palveluita vastaan voineet saada ruokaa ja huolehtivan ihmisen.
Niille, jotka on siepattu tekemään näitä muille annettavia ja jopa myytäviä vauvoja, tämä yhteisö ei ole antanut vastineeksi mitään. Heiltä on viety vapaus ja elämä.
Vuosikymmenten saatossa yhteisö kasvoi ja kasvoi. Se nieli syövereihinsä ihmisiä, jotka saivat vastineeksi jotain mitä kuollakseen halusivat tai tarvitsivat.
Sitä on sitouttaminen. Mikään asia, vaatimus tai teko ei ole tähän saakka ollut heille liikaa tai liian väärin, koska kompensaatio on saatu. Se on heille järjestetty tai hankittu.
Sitouttamiseen toki kuuluu se, että tilanteen muuttuessa yhteisölle epäedulliseksi tai jonkun jäsenen joutuminen lailliseen vastuuseen merkitsee sitä, että saatu hyöty voidaan ottaa jäsenistöltä pois.
Se on suurempi pelote, kuin laillinen vastuu. Luopuminen.
On aina helpompaa antaa toisen kärsiä, kuin joutua itse kärsijän osaan.
Moraali, omatunto ja oikeus luovutettiin pois samalla kun lahjus päätettiin vastaanottaa.
Mikään kärsimys toiselle ihmiselle, oli hän vauva, lapsi, nuori tai aikuinen, ei ole liian suuri uhraus tai liian pelottava teko, etteikö sitä tehtäisi, jotta oma salaisuus säilyy.
Oma kuviteltu vapaus. Todellisuudessa se on kuitenkin vankila.
Näin jokainen jäsenistön jäsen on saanut toteuttaa itseään, omaa pakottavaa tarvettaan."
Loppu.
Olen tutkinut tätä asiaa kolme pitkää vuotta. Olen laskelmissani tullut siihen tulokseen, että yhden jäsenen, joiden tarve on lopulta tappaa uhrinsa, henkilömäärä kipuaa lähelle neljääkymmentä. Tämä määrä koskee pelkästään alaikäisiä lapsia.
Heitä ei löydetä. Ehkä koskaan. Maalliset jäänteet ovat kokeneet kohtalon, joka päästää tekijän pälkähästä.
Heitä ei löydetä myöskään siksi, että näitä ihmisiä ei kukaan kaipaa tai etsi. He ovat joutuneet tänne muista maista saakka.
Suurin tuskaa aiheuttava huoleni on se, että juuri tällä hetkellä saattaa jossain maakuopassa olla näitä lapsia. He joko odottavat seuraavaa määränpäätään tai he odottavat kuolemaansa tappajansa toimesta.
Tiedän sen, ettei mikään inhimillinen vetoa näihin ihmisiin.
Niinpä minä vetoan totuuteen.
Antaa siteiden murtua. Joululaulussakin sanotaan.. Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan.
Oliko tämä tosielämän Tähkäpäätä muistuttava tarina tosi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti