Vastuunjako

Vastuunjako on asia, josta kovin monella ei ole hajuakaan mitä se oikeasti tarkoittaa.

Ihminen saattaa määritellä itsensä vastuulliseksi aikuiseksi, muttei osaa perustella OIKEIN miten vastuunkanto tapahtuu käytännössä.

Siihen on olemassa laskukaava, jolla asian voi omalta kohdaltaan tarkistaa.

Tosin se vaatii rehellisyyttä osallisuuksien tunnistamisessa sekä tunnustamisessa.

Laskukaava on seuraava. 100%+osallisuusjako

Oikeustoimikelpoisella ja syyntakeisella ihmisellä on

AINA 100% vastuu omasta itsestään. Se koskee omaa käytöstä, tekoja, ajatuksia, omaa terveyttä, hyvinvointia, onnellisuutta, liikunnallisuutta, jne.

Tämä on vielä ymmärrettävissä oleva osio.

Hankalaksi se muuttuu, kun siihen lisätään osallisuusjaot.

Esimerkiksi parisuhteen osallisuusprosentti on VAIN 50%.

Luku voi olla yllätys useammalla tavalla.

Kuka osaa perustella, miksi parisuhteessa elävän kahden aikuisen vastuuprosentit ovat 150%/hlö?

Eikä esimerkiksi 100% toisella/ 200% toisella?

Huomaa, että nyt puhutaan siis kahden AIKUISEN parisuhteesta.

Pelkistetysti VAIN siksi, että kumpikin on tasavertaisesti VASTUUSSA yhteisestä parisuhteesta oman itsensä lisäksi.

Joko herättää ajatuksia?

Tuliko puolustusreaktio?

Hyvä, sillä silloin ollaan asian ytimessä, eli vastuunjaossa on ongelmia.

Perheessä, jossa on 2 aikuista parisuhteessa toisiinsa sekä kaksi yhteistä lasta.

Kuka osaa laskea tämän vastuunjaon aikuisten kohdalta?

Se on yksinkertainen.

100%+50%+50%+50% / aikuinen

Harvoin se kuitenkaan arjessa toimii näin.

Kuulen niin usein valitusta siitä, kuinka toinen arvottaa vastuullisemmaksi lasten asioista huolehtimisen ja toinen rahan hankkimisen eli leivän pöytään tuomisen.

Kyse ei ole siitä, kumpi on tärkeämpää. Ne ovat yhtä tärkeitä.

Kyse on siitä, että kaikki hommat voidaan laskea taulukkoon, josta voidaan tarkistaa kuka sitä vastuuta TODELLISUUDESSA kantaa ja kuinka se jakautuu.

Harva parisuhteessa elävä suostuu tekemään tätä työtä,

Sillä on helpompaa valittaa asioista.

Se tuo tuttuutta ja turvaa. Se antaa myös vallan avaimet puolin ja toisin.

Toiset sitten ihan vain nauttivat riitelystä.

Toimivan arjen ja itseään sekä toista aikuista kohtaan OIKEANLAISEN kunnioituksen tähden tämä taulukko ja sen tulkitseminen kannattaisi tehdä tai teettää.

Siinä paljastuvat myös omat asenteet sekä toimintamallit, joista ei välttämättä ole edes tietoinen.

Moni haluaa parisuhteen ja perheen.

Hyvin harva kuitenkaan on valmis tekemään työtä säilyttääkseen ne.

Kuinkas paljon lapsen vastuu on vanhempien hyvinvoinnissa tai onnellisuudessa? 

Se on 0%.

Lapsi ei ole vanhemmastaan vastuussa. 

Entäs aikuisen lapsen vastuu vanhenevasta vanhemmastaan? Paljonko on prosenttiosuus? 

Itsestään päätösvaltaisen vanhemman kohdalla se on 0%.

Yllättikö? 

🐸🐸🐸

No jatketaan, kun on alkuun päästy.. 

Sairastuneella ihmisellä, kuka osaa sanoa kuinka vastuu jakautuu? 

Pääsäätöisesti se on 100%.

Miksi? Eikö terveydenhuolto ole vastuussa potilaistaan? Eikö vastuu siirry suoraan lääkärille tai muulle terveydenhuollolle tällaisessa tapauksessa? 

Ei. 

Silloin, kun ihminen on itse päätösvaltainen. 

Terveydenhuollon tehtävä on tarjota hoitoa, apua ja mahdollisia tukitoimia tai tukihoitomuotoja oireeseen tai sairauteen tai sen hoitoon. Tiettyyn rajaan saakka. 

Kaikissa tapauksissa ei suinkaan pyritä aikaansaamaan priimaa tai parannusta. Pelkkä toimivuus usein riittää. 

Esimerkiksi kuntouttaminen ON AINA 100% yksilön vastuulla. 

Esim fysioterapeutti voi antaa ohjeita ja neuvontaa, mutta HÄN EI VOI asiakkaan puolesta jumpata. 

Sairastunut on vastuussa omista ajatuksistaan ja tiedon hankinnastaan myös 100% itse. 

Meillä on opetettu kansa siihen, että muut hoitavat. Ja kantavat vastuun. 

🐸🐸🐸

No entäs rikoksessa? Paljonko on vastuuta uhrilla? 

Se voi olla yllätys. Uhrin vastuu on pyöreät 0%.

Rikoksen tekijällä on AINA 100% vastuu. 

Tässä tapauksessa prosentit eivät siis lisäänny. 

🐸🐸🐸

Entäs työssä? 

Onko palkkatyötä tekevällä ihmisellä vastuu työn laadusta tai työskentelytavoistaan? 

Kyllä on. Vastuu on täydet 100%.

On ammattiryhmiä, joilla on virallinen suoja virheitä vastaan lain edessä. 

Se ei kuitenkaan ihmisenä ja työntekijänä oikeuta huolimattomuuteen tai välinpitämättömyyteen. 

Vastuu on AINA työntekijällä itsellään. Sekä päätösvalta, kuinka tehtävänsä hoitaa. 

🐸🐸🐸

Loppukaneettina kysynkin.. 

Kuka voi REHELLISESTI tunnustaa, ettei kanna itsestään vastuuta täyttä sataa prosenttia? 

Onko tullut syytettyä jotain toista ihmistä siitä, ettei oma onnellisuus tai hyvinvointi ole täyttynyt tai oman halun mukainen? 

Olisiko aika tehdä asiat vastuiden jaon mukaan vihdoin oikein? 

Se, että kantaa vastuuta, joka kuuluu toiselle, ei myöskään ole oikein. Se ei ole edes jaloa. Se on valitettavasti VAIN JA AINOASTAAN vallan väärinkäyttöä. 

Ja sillä toiminnalla voi olla myös sekä sivullisia että viattomia uhreja. 

On siis aika toimia vastuullisesti oikein.

Vastuunjaon ollessa pielessä tai epäjohdonmukainen asia ei kuitenkaan korjaannu sillä, että velvollisuudet jätetään hoitamatta. 

Tämän asian laajuus vaatii keskustelua ja se vaatii tekoja. Ennenkaikkea se vaatii sitoutumista. 

On siis varmistettava asioiden olevan oikein ja oikeiden termien alla. 

Ei siis ole aihetta syyttelyyn eikä itsesyytöksiin. On aihetta vastuun ottamiseen ja sen kantamiseen.