Eilinen uutispäivä ahdisti Afganistanin tilanteen vuoksi jotenkin erityisen paljon.
On niin voimaton olo, kun ajattelee naisten ja lasten hätää ja kärsimystä.
En saata ymmärtää mille tällainen hirmuhallinto voi olla tarvittava vastavoima tässä maailmassa?
Inhoan yli kaiken kommentointia siitä, kuinka pahoja asioita, riistoa ja kärsimystä perustellaan kohtalolla.
Siksikö joku nainen synnytti rakastetun tyttären, että joku sotilas sai hänestä seksiorjan itselleen? Ja saa raiskata hänet milloin mielii.
Se pitää vain hyväksyä, sillä se on sekä äidin että tyttären ennalta määrätty kohtalo.
Joopa joo.
Kohtalo sanana vain määrää avuttomuuden. Kukaan ei voi tai halua tehdä mitään "kohtalonsa" uhriksi joutuneen eteen.
Edelleenkin, ihmiset näitä asioita täällä tekevät ja jättävät myös tekemättä.
Ihmisellä on vapaa tahto, joten epäilen suuresti, että kyseessä olisi jokin vastustamaton voima, jota kohti vääjäämättä mennään,
Silloin kuin on kyse pahoista ja riistävistä teoista.
Me vain olemme keinottomia pahuuden edessä. Se saa meidät polvilleen ja rukoilemaan.
Vaikka meidän pitäisi toimia. Tehdä asioita, jotta pahuudelle ei jäisi tilaa toimia ja lisääntyä.
Se on kuin virus. Tartuntaketjut ovat laajat.
Olemme oppineet, että viruksen leviämistä estää eristys.
🌸
No, pakko muuttaa aihetta, sillä itsellä itku on herkässä ja oksennus on lähellä aina kun tätä asiaa vähänkin ajattelen.
Tormistauduin eilen katsomaan peiliin.
Kun sairastuin, oli peili ensimmäinen asia, joka jäi pois arjesta.
Ihan siksi, että muuttunut ulkonäkö oli muutenkin vaikeaa ottaa vastaan, joten sitä ei enää peilistä tarvinnut tuijotella.
Lisäksi CRPS aiheutti aivojen ristiin menon, jos sattui peiliin katsomaan. Siksihän peiliterapia ei aikoinaan minulla tuottanut toivottavaa tulosta.
No niin. Nyt sitten pitkästä aikaa katsoin ihan peiliin.
Hiukset olivat kasvaneet mallistaan ulos viiden sentin verran. 😮
Siis viiden sentin!
Minulla kun hiusten kasvu on ollut todella onnetonta sen jälkeen, kun ne viimeksi tippuivat pois melkein kokonaan.
Ei ole ollut energiaa sitäkään surra. On ollut tärkeämpiä asioita pohdittavana.
Nyt kuitenkin huomasin tämän kasvun.
Yhdistin sen HETI keväällä aloittamaani tyrniöljyyn kapseleiden muodossa.
Leikkasin hiukset uudelleen malliin ja ihastelin koostumusta.
Lattialle pudonneet latvat olivat hyvässä kunnossa ja paksua hiusta.
Samalla tuijottelin peiliä niin läheltä, että en voinut olla huomaamatta myös muutosta silmissäni.
Kaksi jadenvihreää silmää katseli minua kirkkaina peilistä takaisin.
Voi tietysti olla, että silmät ovat koko ajan olleet ihan saman asteiset kirkkaudessaan,
Minä vain näen nyt paremmin ja selvemmin. 🤔
Alkukevään käytin kosteuttavia silmätippoja, mutta nyt olen pärjännyt ilman.
Keho on saanut ravinteita niin, että niitä riittää hiuksiin, kynsiin, ihoon ja limakalvoille saakka.
Tämä on hyvää kehitystä tämä. 👍
Itselle mieluisan hiusvärinkin olen ehtinyt tässä löytämään.
Se on sama väri, jota kampaaja suositteli minulle, ja sanoi olevan minun värini, kun olin 12 vuotias.
Silloin sain kokeiltavaksi lapsuuden vaaleaan ja auringon vaalentamaan (lue kuivaan) tukkaan hoitoaineena käytettävän suoravärin tätä sävyä.
Minulla on hiuslaadussa voimakas punapigmentti, joten lopputulos oli kirkuvan oranssi.
No, silloin ei itsetunto ollut valmis oleilemaan porkkanan sävyissä, joten kyseinen väri unohtui vuosikymmeniksi.
Nyt olen löytänyt mieleisen sävyn. Sitä vain ei lähikaupassa ollut, joten täytyy jostain tilata, jahka nyt on muutakin ostettavaa.
Huvitti, kun tein värianalyysiä, jossa väriä voi kokeilla virtuaalisesti itselleen.
Ihastuin kirkkaanpunaiseen väriin, jota kokeilin itselleni.
Ei sitä turhaan puhuta vastaväreistä, sillä säikähdin itsekin,
Että mikä noita sieltä kuvasta katsoo takaisin. 😃
Oli vähän liian raju lopputulos, sillä punainen leimautti silmienvärin hohtamaan.
Iho taas näytti sairaalta, joten ei sopinut, vaikka mieleinen olisi muutoin ollutkin.
Öljyn syönti on siis tuottanut näkyvää tulosta. Olen tästä niin iloinen, kun keho antaa vastetta.
Lämpötyyny saa erityiskiitokset, sillä se on taannut minulle todella hyvät yöunet viime vuorokausina.
No, totuuden nimissä myönnettäköön myös muutamat päiväunet vielä lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti