Niin kuin sanoin, jokainen päivä tuo kävelyyn liikkuvuutta enemmän.
Tulin juuri kilometrin lenkiltä, ja olin suunnitellut kävelyreitin penkkien mukaan.
Kappas, en tarvinnut istahtaa yhtään kertaa.
Toki, kävellessä pysähdyn hetkittäin. Ihan jo sen takia, että kerkiän katsastaa myös mahdolliset kuvauskohteet.
Eilen olikin ensimmäinen valokuvauslenkki.
Ihan tänne saakka aivot ovat työstäneet kävelyä laskemalla askelia.. Yy, kaa, koo, nee, vii... Kolmekymmentä.. Lepo.
Nyt en huomannut laskea askelia, kun keskityin katsastamaan kuvauskohteita.
Tänään ei tarvinnut laskea askelia myöskään, vaikka en varsinaisesti kuvattavaa etsinytkään.
Tänään kävelin varjosta varjoon. Sen verran kuuma keli, etten halunnut jäädä tauoilla seisoskelemaan suoraan auringon paahteeseen.
Tulin kotipihaan, ja erehdyin ISTUMAAN hetkeksi varjoon ja nauttimaan vielä kesätuulesta.
Yhtäkkiä huomasin miten paljon huimaa.
Oli suoriuduttava kohtuullisen nopeasti takaisin jalkeille ja askellettava sisätiloihin.
Istuminen ei ole meikäläisen laji ollenkaan. Se venyttää hermoja liikaa.
Joten pystyasennossa tai makuuasennossa on tätä arkea suoritettava.
Polvi tuntuu toisesta jalasta yliojentuvan. Katsoisin sen kuitenkin johtuvan reiden lihaskunnon voimanpuutoksista.
Odotan senkin korjaantuvan voiman kasvaessa lihaksissa.
Iskiashermo myös muistuttelee olemassaolostaan.
Olen tehnyt joka päivä kivunhoitoa, joten vielä on aisoissa.
Syöminen täytyi taas ajatella uusiksi. Nälkä on nykyään koko ajan.
Muutoin hyvä päivä. Oikein hyvä päivä. Kehitystä. 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti