Toinen kommentti

Toinen asia, josta saan aika ajoin kommentteja koskee alkoholia. 

Nyt tämä taas nousi pinnalle, kun minulta tiedusteltiin käytänkö kuitenkin saunasiidereitä tai - kaljoja? 

Vaikka nykyään Suomessakin käytetään erilaisista alkoholin kulutuksista hienoja englannin kielisiä nimiä, ja on selvää, että kulutustottumukset ovat muuttumassa ja muuttavat muotoaan. Elävät, niin kuin aikakin. 

Silti absolutismi herättää voimakkaitakin tunteita ja vastareaktioita.

Minä en kuuliaisena teininä koskenut alkoholiin ennen 18-vuotis päivääni. Täysi-ikäisyyden kunniaksi kuitenkin sain kavereilta lahjaksi kaupan Elysee-pullon.

Ikätoverit olivat hehkuttaneet, kuinka hienoa on päästä yhdessä baariin ja luvallisesti käyttää alkoholia.

Maistoin pullosta muiden kannustamana ja olin oksentaa saman tien.

-Ihmettelin, mitä iloa moisesta litkusta on.. Sehän maistuu pahalle..

-Äh, totut siihen. Eihän bilettää voi ilman.

Siihen jäi keskustelut alkoholista. Ja siitä tykkääkö sitä käyttää vai ei.

En ole koskaan ollut suoraan minkään ehdottomuuden kannalla.

Minäkin nuorena aikuisena kävin baareissa kavereiden kanssa. Tosin join harvoin mitään alkoholia.

Yksi ainut drinkki oli hyvä. Se oli mansikka margarita ruoan kanssa.

Erästä juhannusta vietimme ystäväni kanssa kaupungissa, ja menimme katsastamaan yöelämää baariin.

Ystäväni oli kaunis nainen, joten minä sain rauhassa olla enemmän taustalla, missä viihdyin.

Drinkkejä tarjoavat miehet parveilivat aina ystäväni ympärillä missä ikinä liikuimme.

Minulle baarissa olo oli aina epämukavaa, sillä suhtauduin hyvin varauksella humalaisiin ihmisiin.

Suomeksi sanottuna minä pelkäsin. Pelkään yhä.

Kuitenkin tuona juhannuksena porukkaa oli maltillisesti liikenteessä. Istuimme pöydässä kuunnellen hyvää bändiä, kun seuraamme pyytää istua eräs mies.

En tavoilleni uskollisena juurikaan kiinnittänyt häneen huomiota, kun yleensä minulle oltiin kohteliaita ja syvennyttiin ystäväni seuraan.

Nyt kuitenkin tämä mies herätti huomioni kyselemällä minulta kantaa johonkin päivän polttavaan kysymykseen.

Syvennyin juttelemaan hänen kanssaan ja huomasin hänen olevan selvä.

Muistan täysin sen hetken, kun hän teki minuun vaikutuksen. 

Ystäväni tivasi häneltä, miksi hän on selvinpäin ja mitä tekee työkseen? 

Tyyppi vastaa ihan normaalisti tekemättä mitään numeroa tai selittelemättä mitään..

-En juo, koska olen absolutisti. Olen nähnyt mitä viina tekee ihmiselle, en koe tarpeelliseksi sitä käyttää. 

Lisäksi olen toiminut rauhanturvaajana Kosovossa. Kokemukseni mukaan alkoholi ja sotatoimet eivät sovi yhteen.

Sillä tavalla minut valloitettiin. 

Täysin itsestään vastuullinen ihminen, viihtyi seurassani ilman alkoholia. Ja toiminut rauhanturvaajana. Se kertoi minulle tuossa hetkessä ihmisen tahtotilasta maailmaa kohtaan kaiken tarpeellisen. 

(Olin itse aina haaveillut kriisinhallintatehtävistä ulkomailla. Vaikka elämä kuljetti oppimaan asioita toiseen suuntaan, silti kotimaistakin kriisiä on riittänyt hallittavaksi. Enemmän tosin henkilökohtaisella tasolla.) 

Ystäväni mielenkiinto lopahti. Minä puolestani en olisi kauniimpaa kaunopuheisuutta voinut kuulla mistään. 

Kun tyyppi kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä hänen kanssaan kävelylle, vastasin epäröimättä kyllä. 

Kyseessä on entinen puolisoni, joten saimme yhteisen tarinan aikaiseksi.💖

Yhdessä ollessamme hän ei koskaan kieltänyt minua juomasta. Oikeastaan hän jopa syytti minua, miksi en juo. 

Selitin hänelle, etten tarvinnut alkoholia mihinkään. Minä en siitä tykännyt, joten minulla ei ollut mitään tarvetta sitä käyttää. Pidin meidän yhteisessä arjessamme siitä, ettei alkoholi näytellyt siinä mitään roolia. 

Se oli minun siihen astisessa elämässäni hyvin harvinaista. 

Oli ihanaa, kun ei tarvinnut pelätä toista. 

Lopulta hän ymmärsi sen. 

Niin minustakin sitten tuli absolutisti. Jätin termin käyttöön eromme jälkeenkin, koska koin sen ennen kaikkea itselleni turvaksi. 

Minulla on myös turvallisia kokemuksia ihmisistä, jotka ottavat alkoholia hillitysti. 

Silti, jos saan valita, valitsen AINA tilanteet ILMAN alkoholia. 

Pelkkä alkoholin tuoksu saa minut voimaan pahoin. Se on primitiivinen reaktio lapsuuden kauhuihin. 

Joten en käytä alkoholia omassa arjessani missään muodossa. En edes suklaakonvehdeissa tai leipomuksissa, tai ruoanlaitossa. 

Se, mikä herättää pelkoa on se, kun ihminen ei enää usko tai kuuntele järkipuhetta. 

Silloin ollaan siinä tilanteessa, jossa estot ovat poistuneet ja mikään ei ihmisen sisintä enää pidättele. 

Väkivalta ja vallankäytön tarve ottavat ihmisen ohjaksiinsa. 

Silloin tapahtuu pahoja asioita. Aina.