Aamu alkoi taas itkulla. Luin mtv:n uutisten jutun siitä, kuinka Suomi ei evakuoi Afganistanista alihankintasopimuksella Suomen valtiolle töitä tehneitä ja heidän perheitään.
Suorassa työsuhteessa olleet evakuoidaan. Ehkä. Sillä näitä ei tähän aamuun mennessä ollut uutisoitu vielä toteutuneen. Päätös on kuitenkin tehty. Näin kommentoi ulkoministeri Haavisto.
En saata ymmärtää tätä politiikkaa.
Suomi on käyttänyt miljardin Afganistaniin, mutta nyt ei riitä resurssit reilun viiden sadan ihmisen hengen pelastamiseen. Keinoja on kyllä.
Olen henkilökohtaisesti pitänyt tähän saakka Pekka Haavistosta. Hänen johtamassaan politiikassa on ollut järkeä, vaikka täysin yksimielinen en ole henkilökohtaisella tasolla ollutkaan.
Olen jopa äänestänyt häntä presidentiksi uudistusmielisen politiikan vuoksi.
Nyt tämä kuitenkin menee liian pitkälle. Vaikka ulkoministeri ei yksin näistä asioista päätä, edustaa hän vastuuta sekä Suomen valtion kantaa ihmisoikeuksiin tässä tapauksessa.
Ihmishenki on täysin arvoton.
Tässä tapauksessa voidaan vetää johtopäätös, että
Henkesi ja lastesi henki on juuri sen arvoinen, millaisen sopimuksen pystyt neuvottelemaan.
Tässä tapauksessa näillä ihmisillä on olleet velvollisuudet ilman oikeuksia.
Missä ne ihmisoikeudet nyt ovat?
Ihmisen henki ja terveys ovat lailla suojattua tärkeintä omaisuutta.
Sopimuksia solmiessa on varmasti ymmärretty se, millaisen uhrauksen nämä ihmiset tekevät. He ovat olleet länsimaisen ajattelun kannalla, he ovat tukeneet uudistusta ja oikeuksia.
Ei ole oikein johtaa harhaan ihmisiä.
Mitä he saavat vastineeksi?
He menettävät perheineen loppuviimein henkensä.
Missä työssä on tällainen palkkio?
Eihän meilläkään murhan tehneitä ihmisiä teloiteta.
Heidät laitetaan vankilaan, jossa heidät ruokitaan ja vaatetetaan. He saavat tehdä työtäkin. Rangaistuksena he menettävät vain vapautensa.
Nämä ihmiset tekivät työtä vapauden puolesta. Nyt heidät on jätetty aivan yksin ja heidän henkiään ei turvata.
Varmasti asiassa on paljon puolia joista minä en tiedä mitään, enkä niistä mitään ymmärrä.
Sen ymmärrän, että missään sodassa ei ole sallittua jättää omia jälkeen!
Meillä päin sellaista on tavattu kutsua rintamakarkuruudeksi, jos omat jäävät heitteille.
On vaikea uskoa, ettei pelastussuunnitelmaa olisi tehty jo kaiken varalta.
Onhan tämä tilanne, josta päättäjiä on varoitettu, ollut tiedossa jo kuukausia. Näin ainakin lehdistö kertoo.
Miten on mahdollista, että sotilaallisin keinoin ja sotatoimin harjoitettu politiikka ja hallinto kaatuivat viikossa?
Luin jostain, että yli 3300 Amerikkalaista sotilasta on menettänyt henkensä tämän sodan vuoksi.
Sotaan lähtijät tietävät riskit. Joskin kaikki menettivät henkensä turhaan.
Kuitenkin valtion hallinnolle työskentelevien ei pitäisi joutua sotatoimien riskiä ja niiden seurauksia kantamaan.
Ja näköjään olen väärässä tässä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti