Se on kevät! 🌞Jihaa! 🐎
Jos osaisin, voisin heitellä kärrynpyöriä tuosta vain! 🤸♀️
On alkanut suurin suosikkini vuodenajoista, kevät! Pääsiäinen, joka on lempipyhäni, on jo kuukauden kuluttua.
Tilasin (monen muun tavaran oheen) kevään kunniaksi, ja kuvausrekvisiitaksi, pääsiäispupun. Pehmolelun, joka kotiutuu huomenna. Toivottavasti on hyvä. 🐰
Kiitos kysymästä, jalka voi hyvin. Treenaan joka päivä. Tavoitteet ovat kirkkaina mielessä.
Havahduin erääseen ajattelumalliin, joka kaipaa vähän päivitystä ja ehkä selitystäkin.
Nimittäin, minulta on useampaan kertaan tiedusteltu onko jalan paraneminen ollut ihme?
Ei se ole. Se on looginen jatke sille tapahtumaketjulle, jota on vuosia tavoiteltu.
Jos unohdetaan Jumalalliset viittaukset, ihme määritellään näin..
"Tapahtumien kulku luonnonlakien vastaisella tavalla; hyvin harvinainen tai epätodennäköinen tapahtuma."
Ei myöskään ole kyse taikuudesta, loitsuista, rukouksista, noituudesta, myyteistä, kalevalaisesta runojen laulannasta, tai edes suohon laulannasta. 😉🤭
Kyse on tavoitteen eteen tehdystä työstä, joka on saavutettu. On siis täysin mahdollinen, että odotettu tapahtuma.
Lisäksi henkilökohtainen lähihistoria tukee toimintaa, koska vastaava on tapahtunut jo aiemminkin kerran. Lievempi tilanne mukaanlukien jo useamminkin.
Miksi ihmiset sitten ajattelevat jonkun olevan
🍍mahdotonta?
🍍jonkun ulkopuolisen voiman mahdollistamaa?
Tähän on olemassa hyvin yksinkertainen selitys.
🍏Ei tiedetä tarpeeksi.
Minä olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen sairas, miksei vierellä kulkijakin,
KUNNIOITTAA SAIRAUTTA!
Ottaa selvää taudin kulusta, sairauden laadusta ja ominaisuuksista.
Havannoi myös kehitystä, olipa se mihin suuntaan hyvänsä.
Suomalaiseen sielunmaisemaan valitettavasti on iskostettu määrätön määrä negatiivisuutta.
On helpompaa uskoa mitä tahansa, joka väittää, että huonosti kuitenkin käy.
Suomessa ei kannusteta myöskään paranemaan. Aina sitä pidetään ihmeenä, vaikka kyse on VAIN JA AINOASTAAN määrätietoisesta kovasta työstä.
Olisi jotenkin ihan hirveän pelottava ajatus, että näin geeniperimältään sairas saisi mahdollisuuden vain Jumalallisen intervention kautta. 🤯
Luotan ennemminkin siihen, että ihmiseen on rakentunut järjestelmä, joka laittaa meidät työskentelemään päämäärien eteen. Voidaanhan tämäkin nähdä ulkopuolisen voiman tuotoksena, siitä en käy kiistelemään, ei ole konkreettista tietoa minulla riittävästi sen asian pohtimiseen.
Kuitenkin, homma menee Suomessa jotakuinkin näin..
Minä olen sitä mieltä, että saavutan asettamani tavoitteet. Aikaan en voi vaikuttaa.
Joku juttelee tavallisen kaduntallaajan kanssa minusta ja tilanteestani, välttämättä edes koskaan keskustelematta henkilökohtaisesti kanssani.
Nämä 2 ruotivat minun terveyttäni. Toinen speksaa tunnemaailmansa ääneen.. Ei se siitä selviä.. Ei kävele koskaan.. Ei tuommoisesta palauduta..
Tämä uskotaan usein täysin kiistämättömänä totuutena.
Miksi?
Koska, se on sielunmaisemaltaan ajateltuna luonnollisempi lopputulos. Eli kongnitiivinen ajatusvinouma.
Lisäksi, ihmeisiin ei uskota helposti, sillä suomalaiseen iskee kateus siinäkin asiassa, miksi muka tuo olisi meitä parempi..?!
Pohjimmiltaan on kyse pelosta. Kun ei tiedetä, eikä sitä kautta ymmärretä, jää jäljelle pelko tuntematonta kohtaan, joka vaietaan toivottomaksi tapaukseksi.
Se minua harmittaa, että Suomessa myös lääkäreissä on tätä koulukuntaa, jotka toimivat näin. Ei saisi tiedonhankinta ja nöyryys tietämättömyyden edessä olla kiinni vain egosta ja vallasta.
Kuuluuko tiedonhankinta ja uuden opettelu sinun luonnollisiin toimintamalleihisi?
Silti, vaikka tieto on tänä päivänä jokaisen ulottuvilla, se ei saavuta kaikkia.
Lisäksi tunne määrää hyvin usein sen, millaista tietoa henkilö itse vastaanottaa ja prosessoi.
Näinhän se ei faktojen kanssa saisi olla.
Onkin hyvä kouluttaa ajatustaan näin..
Kun kohtaat tilanteen, johon tunnereaktio on täysin poissulkeva.. Pohdi tiedätkö asiasta tarpeeksi? Ovatko faktat hallussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti