Hyvä itsetunto

Kuluneella viikolla on mediassa kohistu naisten turvattomuudesta. Se on asia, josta on syytä puhua, ja sitä pitää pohtia.

Tässäpä oma tarinani aiheesta, jossa täysin asiaan kuulumaton mies joutui hoitamaan tilanteen, vain siksi, että edusti mies-sukupuolta.

Minulla oli nuorena aikuisena pahoja paniikkikohtauksia johtuen lapsuudesta ja nuoruudestani. 

Karkkikaupassa, missä oli muitakin ihmisiä, eräs vanhempi mies tuijotti minua mielestäni liian pitkään, ja minne liikuin hän tuntui olevan liian lähellä. Sain paniikkikohtauksen ja jouduin poistumaan kaupasta hyvin nopeasti.

Jälkeenpäin tuntui tyhmältä, koska eihän minulla ollut mitään hätää. Hyvin todennäköisesti ihan tavallinen asiakas. Joku kuitenkin tilanteessa assosioi minulle vaaran tunteen. Pelkoreaktio käski paeta, ja minä pakenin.

Treenasin paljon mielenhallintaa, ja pääsin hyvään tilaan, jossa paniikki ei enää yllättänyt.

Sitten sattui tämä kuuluisa tapaturma. Olin heikoilla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mikä on aivan luonnollista. 

Tämä kaikki toi hyvin erilaisen pelon pintaan.

Lääkäri antoi lähetteen fysioterapiaan. Olin googlannut paikan etukäteen ja sieltä jäi mieleeni tämän paikan omaavan osaamista hurjasti työvuosissa. 

Mieleeni siis jäi kuvitelma, että siellä on jokin vanha setä, ja olen täysin turvassa. (en yhtään tiedä miksi kuvittelin vanhojen setien olevan turvallisia, eihän ikä sitä asiaa määritä..) 

Paikalle saapuessani ja vuoroani odottaessani huomasin, että tuo vanhempi setä ei hoitaisikaan minua. Hän otti eri asiakkaan.

Samassa toisen hoitohuoneen ovi avautui ja sieltä tuli nuori ja erittäin lihaksikas mies. 

Jähmetyin niille sijoilleni. Pelko oli lävistävä ja jähmettävä. 

Tämä mies tuli varovasti eteeni hyvän välimatkan päähän, ja pyysi seuraamaan. Hän seisoi kärsivällisesti paikallaan, kun en seurannut. Hän ei tehnyt mitään harkitsemattomia liikkeitä edes käsillään. Rauhallisesti seisoi paikallaan ja antoi minun päättää. 

Muistan vain hänen silmänsä. Niin lempeät. Hyvin kysyvät, ja ehkä harmistuneet siitä, ettei ymmärtänyt, miksi pelkäsin häntä.

Ja samassa pelko hellitti. Ymmärsin ettei mitään uhkaavaa ollut. 

Kerroin myöhemmin tälle ihmiselle koko tarinan. 

Kiitin häntä siitä, että hän täysin viattomana asiaan joutui kohtaamaan minun epäluottamukseni miehiä kohtaan. Ja kuinka hienosti hän hoisi tilanteen. 

On hyvin yleistä, että pelon ja epäluottamuksen edessä ihminen suuttuu. Mikä vain pahentaa tilannetta.

Tämä ihminen kuuluu tänä päivänäkin ystäviini, ja luotan siihen ettei hänelle ole luontaista satuttaa toista ihmistä.

Tällä hyvällä ystävälläni on hyvä itsetuntemus. Hän tietää mitä hän tekee, kuinka toimii. 

Hänellä oli tässä täysin absurdissa tilanteessakin niin hyvä itsetunto, että hän pystyi luottamaan minun näkevän totuuden pelon alta, joka on siis tunne. Sillä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. 

Olen niin iloinen siitä, että sain kokea tällaisen hyvän kokemuksen.

Jopa yksi hyvä kokemus riittää korjaamaan ja palauttamaan luottamuksen.

Kaikki miehet eivät suinkaan ole pahoja. Kuitenkin viikon julkinen keskustelu antaa olettaa niin.

Tuntui pahalta, että sovinismi ja tappaja määriteltiin ikään kuin samaksi asiaksi.

Vihapuhe on asia erikseen. Tappaja on kuitenkin henkilö, joka haluaa tappaa. 

Hänellä on tietty järjestelmä kuinka toimii. Useimmilla on myös oma uhriprofiili.

Tuntui hullulta, että yhtäkkiä kaikki miehet olivat kollektiivisesti vastuussa, siitä, mitä tappaja teki. 

Tämä ei tietenkään poista sitä, että naiset ovat helpommin uhreja. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä kollektiivista päätelmää, että kaikkia miehiä on pelättävä. 

Minä kuulun joukkoon, joka kannattaa varautumista asioihin, ennalta suunnittelua sekä varovaisuutta. 

Olinkin hiukan ihmeissäni kun luin mielipiteitä siitä, kuinka puolustautuminen ei ole naisen homma, miesten on muututtava. 

Millainen ihmismieli sitten tekee rikoksia? 

Ja miten tälläinen ihmismieli saadaan muuttumaan? 

Rikoksiin lankeavia on väestöstä tietty osuus. Tätä samaa ajattelumallia, joka tämän mahdollistaa on kaikissa sukupuolissa. 

Uhkaava tai ääliömäinen käyttäytyminen ei vielä tee kenestäkään tappajaa. Impulsiivisiin rikoksiin se voi kyllä johtaa. 

Miksi ihminen sitten käyttäytyy ääliömäisesti? Sillä voi olla jotain tekemistä vallanhalun kanssa. 

Miten kasvattaa ihmiselle niin hyvä itsetunto, että valtataisteluista tulee tarpeettomia? 

Luottamus tarvitsee tekoja. Jokainen voi miettiä omaa suhtautumistaan ja omia tekojaan. 

Kukaan ei voi mennä takuuseen kenestäkään toisesta.