Loogiset jatkumot

Olen hyvin pahoillani, että olen onnistunut järkyttämään joitakin lukijoitani. 

Se ei suinkaan ole ollut perimmäinen tarkoitukseni. Vaikkakaan asioita käsitellessä siltäkään ei aina voi välttyä. 

Ihana ystäväni sanoi minulle.. On se harmi, että noin positiivinen ja iloinen ihminen on kokenut noin paljon kauheuksia.

Ihana hän! 

Vaikkakaan itse en pidä itseäni minään uhrina. En ole mikään erikoispainos, jolle on voinut tehdä mitä mieleen juolahtaa. 

Näen asioissa loogiset jatkumot. Siksi on vaikeaa ajatella olevansa uhri, kun on osa jotain loogista tapahtumaketjua.

Otetaanpa vaikka sairaus. 

Geneettisesti sairaan ihmisen kohdalla on hyvin luonnollista, että tauti etenee.

Samoin, jos kohtaa tapaturman ja siinä menee rikki yhtä sun toista, on vain loogista, että on kipeä ja raihnainen. 

Lisäksi on hyvin loogista myös se, että paranemiseen menee aikaa, tai tietyin osin ei enää palaudu ennalleen. 

Jos posliinivaasi särkyy ja se korjataan, ei siltä voi enää priimaa vaatia.

Tämän takia en oikein ymmärrä tätä positiivisuuteni hehkutusta, mihin törmään harva se päivä. 

En ole sen positiivisempi kuin muutkaan. Minä vain suhtaudun asioihin, ja katson asioita eri tavalla.

Ajatustapa mahdollistaa sen, että tunteet eivät hallitse elämää, vaan pystyy näkemään tosiasiat erillään tunteista. Se puolestaan loogisesti johtaa siihen erittelyyn, mitkä tunteet ovat tapahtumiin verrattuna olennaisia ja kuinka ne voi käsitellä. Silloin tunteetkaan eivät hajota ihmismieltä.

En ole törmännyt vielä yhteenkään ihmiseen, joka ei pitäisi minua outona tai jopa tunteettomana tämän asian takia. Se ei tarkoita, että se olisi väärin vain sen tähden, ettei sitä ymmärretä. 

Niinpä menneisyyteni ja sukujeni tekemät tai tekemättä jättämät asiat suhteutuvat samalle loogiselle jatkumolle.

Se ei tarkoita sitä, että ne ovat hyväksyttäviä tai oikein. En itsekään oikein tiedä jakaudunko hyviksiin vai pahiksiin tällä jatkumolla.

On paljon tapahtunut kaikkea, mille en ole voinut mitään. Enkä voi asioille vieläkään, vaikka kuinka haluaisin. 

Tekeekö se minustakin sitten mahdollistajan, sitä en itsekään oikein tiedä. 

Ainakin asiat saavat minut voimaan pahoin. 

Kuitenkaan minä en ole näytelmän päähenkilö. Kannan huolta niistä, jotka eivät ole voineet missään vaiheessa puolustautua tai saada ääntään kuuluviin.

Kuka heitä puolustaa tai saa heille oikeutta?

Tällaisten asioiden edessä tunne lyö yleensä ihmiset kanveesiin.

Raakuus on helpompaa kohdata vain vaikenemalla se kuoliaaksi. 

Kuitenkin tällä tavalla jokaisesta, joka vaikenee, tulee mahdollistaja. 

Raakuudet vain jatkuvat, koska ympäristö antaa myöden. 

Lisäksi tällä tavalla ihminen hiljaa hyväksyy raakuudet. Hän oikeuttaa niiden tapahtumisen, joten hän valitsee puolensa. Hän on tekijöiden puolella. 

Ja tämä asia ei muutu muuksi, vaikka sitä perustelisi itselleen miten tahansa. 

En uskokaan, että olisin ensimmäinen, joka osaa ajatella ja eritellä asioita suvuistani.

Juorut liikkuvat aina. Harvoin mikään pysyy niin täysin salassa, ettei siitä kenelläkään ole edes vihiä. Tai harvoin saavutetaan täyttä radiohiljaisuutta. Joku avaa suunsa jossain "väärässä" tilanteessa aina.

Minä tunnen suurta voimattomuutta muiden mahdollisten uhrien tähden. 

En näe mitään keinoja siihen, kuinka koko (mahdollisesti kauheakin) totuus tulisi ilmi. Selviäisi koko looginen polku, miten asiat ovat edenneet, ja millä laajuudella.

Vasta koko totuuden tullessa ilmi, voi eheytyminen alkaa.

Toinen asia, joka saa ihmiset kanveesiin ja toimintakyvyttömiksi raakuuksien edessä on äly. 

On julman musertavaa myöntää se, että toinen omaa niin mahtavan älyn, jotta pystyy taivuttamaan muut oman tahtonsa alle ja saa tehdä mitä rikollista ikinä huvittaa. Manipulointi on yksi tekijä. 

Ihminen ei perusluonteeltaan voi myöntää sitä, että joku tässä hommassa onnistuu. Tämä on suurin tekijä, miksi asioita pidetään mahdottomina ja niistä vaietaan viimeiseen asti. 

Siksi minäkin tunnen voimattomuutta sukujeni edessä. He ovat älyllisesti voittaneet minut. He ovat rakentaneet puitteet, jotka ovat kestäneet aikaa. 

Mahdollistajien joukko on suuren suuri.

Se ei välttämättä tarkoita sitä, että tilanne jatkuisi samanlaisena hamaan tulevaisuuteen asti. 

Tarvittaisiin muutosta, jotta tilanne voi muuttua. 

Muutos mahdollistuu, kun tapahtuu jonkin ulkopuolelta ohjautuvan asian takia jotain, jonka esim mahdollistaja kokee itselleen henkilökohtaisena suurena vääryytenä. Silloin toiminnan paljastuminen mahdollistuu. Ainoa vain, että täytyy olla pitävät todisteet, muutoin se tulkitaan pelkäksi tunteensiirroksi tai mahdollisesti niin, että jotain pyritään kostamaan tai vierittämään syytä "viattomille". 

Luulen sukujeni huolehtineen tästä asiasta niin, ettei vuotoja tapahdu. 

Kuitenkin, jokaisella on murtumispisteensä. Myös raakuuksien tekijöillä. Kuka tai mikä sen sitten mahdollistaa, en voi sitä tietää. 

Siispä kiitän ystävääni näistä lämpimistä ajatuksista ja myötätunnosta minua ja kokemuksiani kohtaan. On ihana huomata se, että joku välittää minustakin ihmisenä.

Jotta läpimurto asiassa saadaan, tarvitaan kuitenkin kollektiivista välittämistä ihmisistä, lapsista, uhreista noin yleisesti. Tarvitaan myös ihmismieltä, joka näin pelottavan asian edessä ei lannistu. Myös asian edessä nöyrää mieltä. Mieltä, joka näkee valheidenverkon läpi, ja uskaltaa toimia.