Viime viikot ovat olleet henkisesti hyvin vaikeita. Minulle pari hyvin tärkeää lasta on joutunut vakavan kiusaamisen kohteeksi.
Nämä ovat tapahtuneet varhaiskasvatuksessa. Toinen joutui fyysisen väkivallan kohteeksi, ja toinen henkisen väkivallan kohteeksi.
Minä, joka yleensä niin rauhallisesti reagoin asioihin, olin täysin valmis repimään näiltä vastuutaan pakoilevilta aikuisilta, jotka ammattilaisina myös tunnetaan, päitä irti. Kuvainnollisessa mielessä, tietenkin.
En ole noin avuttomaksi tuntenut itseäni vähään aikaan.
Tämä on niin järkyttävää, että koulukiusaamiselle ja väkivallalle PITÄISI olla nollatoleranssi, mutta käytännössä näin ei ole.
Ihminen ei näköjään opi historiasta mitään. Ei edes lähihistoriasta. Koskelan teinisurma oli jotain niin järkyttävää, että edes minä en voinut lukea kaikkia lehtijuttuja.
Miksi siis samat toimintamallit yhä vain jatkuvat?
Lasten kohdalla me aikuiset olemme yhtä syyllisiä siinä missä väärin tekevät lapsetkin.
Väkivaltaisessa kodissa elävät lapset eivät saa apua, jos aikuinen ei heitä auta.
Lain mukaan on olemassa toimintamallit sille, kuinka ammattilaisen on toimittava, jos lapsi esim uhkaa toisen lapsen henkeä ja terveyttä.
Kuitenkin on olemassa mitä ihmeellisempiä perusteluja sille, MIKSI EI toimita näiden lainmukaisten asioiden mukaan.
Mikään perusteluista ei tietenkään kumoa sitä tosiasiaa, että se on velvollisuuden, jopa virkavelvollisuuden, laiminlyönti.
Siinä myös menettää auktoriteetin täysin. Kiellät toisessa tilanteessa kiusaamisen ja väkivallan, mutta sallit sen toisessa tilanteessa. Eihän sitä kukaan enää tosissaan ota. Kukaan ei usko, eikä luota.
Kotiväkivalta on puolestaan taas sen luokan juttu, että sitä EI pitäisi tapahtua missään, koskaan, ikinä.
Sitäkin on useampaa lajia.
Aina on kuitenkin kyse vallasta.
Tätäkin tapahtuu perheissä kaikille osapuolille, ja vastaavasti kaikki osapuolet voivat olla myös väärintekijöinä.
Viime keväänä todistin kotoani käsin perheväkivaltaa. Naapurissa tapahtui kauheita. Henkiä ei menetetty, mutta kaiken sen kuunteleminen oli kyllä kuin kauhufilmistä. Poliisi kuitenkin tällä kertaa hoisi tilanteen hyvin.
Aina näin ei kuitenkaan käy, valitettavasti.
Tämä johtuu siitä, että läheskään kaikista tapauksista ei tehdä ilmoitusta. Tai ei pysty itse hälyttämään apua paikalle.
Näissä tapauksissa on yleensä kyse vuosia kestäneestä piinasta.
On joko valittu se tie, että ajatellaan sen rauhoittuvan aikanaan, tai ei uskota kenenkään ottavan asiaa tosissaan.
Miehet ovat yksi ryhmä, joiden kokemasta kotiväkivallasta tai parisuhdeväkivallasta puhutaan hyvin harvoin.
Tässä voi olla syynä antiikin aikaiset ajatusmallit siitä, ettei miestä voi nainen pahoinpidellä.
Jos nainen käy jatkuvasti väkivalloin kiinni, ja mies omaa ajatusmallin, ettei voi lyödä naista, on puolustautuminen aika vaikeaa. Joissain tilanteissa jopa mahdotonta.
On olemassa myös naisia, jotka yllyttävät lyömään. Kun toisen itsehillintä katkeaa, nämä naiset tekevät järkyttävän suuren numeron siitä, kuinka he ovat uhreja.
Sairasta. Tälläinen käytös on aina jossain määrin sairasta. Ja se on AINA väärin.
Naisten ja lasten kokema perheväkivalta tiedostetaan paremmin. Näin kuitenkin vieläkin tapahtuu ihan jatkuvasti.
Ja myös tässä kohtaa väkivaltainen käytös, niin henkinen kuin fyysinenkin, on AINA väärin.
Tässä vain on moraalisesti hankalaa se, kun jossain vaiheessa jollain väkivaltaa jatkuvasti kokeneella henkilöllä tulee raja vastaan, ja hän puolustautuu.
Voimankäytön seurauksena tämä väkivaltaa harjoittanut voi esim vammautua tai jopa kuolla.
Siinä sitä sitten punnitaan oliko voimankäyttö tarpeellista, ja oliko toiminta itsepuolustusta.
Jos ei missään ole merkintöjä siitä, että on kokenut väkivaltaa pitkään, tai kukaan ei voi asiaa todistaa, lain edessä ollaan silloin heikoilla.
Eli lainopillisen vastuun joutuu kantamaan tavallaan väärä ihminen, uhri.
Myös tälläisessa tapauksessa syyllisyyden kantaa uhri. Vaikka jokaisella on oikeus, jopa velvollisuus, puolustaa itseään.
Moraalisesti hyvin vaikea asia.
Siksi väkivalta, henkinen väkivalta tai kiusaaminen EI PITÄISI tai EI SAISI olla koskaan vaihtoehto. Tai siihen ei pitäisi olla edes mahdollisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti