Kunnioitus on aina ansaittua

Sain eilen taas myyntipuhelun. Olin niin vastahankainen, kuin asiakas vain voi olla. Tämä naispuolinen myyntihenkilö kyllä ylitti odotukset. 

Oli pakko antaa reilu palaute. Hän toimi nimittäin juuri niin kuin pitää toimia. Ilmeisesti työ oli luonut epätoivoa, koska hän herkistyi palautteesta ja kiitti. Hän kertoi työn olevan hyvin epäkiitollista.

No, sitähän se on. Siihen on monta syytä, miksi asia näin on myyntipuolella. 

Jäin itse pohtimaan omia sanojani. 

Kiitin häntä siitä, että hän tekee työnsä juuri niin kuin se pitää tehdä. Ja kunnioitus on aina ansaittua. 

Tämän esimerkin valossa vastasin itse siihen kysymykseen, joka minua on valvottanut öisin viime vuosina.

Mikä saa ihmisen jättämään työnsä tai jopa velvollisuutensa tekemättä? Vaikka olisi vannonut valan sitä oikeudenmukaisesti hoitaa? 

Vastaus on: normaalia ihmistä tuskin mikään.

Yleensä ihmiselle on kunnia-asia menestyä työssään. Se on asia, joka otetaan vakavasti.

Siitä riippuu yleensä sekä maine, että elanto. Myös jopa ihmisen oma identiteetti. Tarkoitus olemassaololle. Ei ole tulevaisuudessa elannosta toiveita, jos järjestelmällisesti hoitaa työnsä huonosti. Kilpailu on sen verran kovaa. Suosituksilla on väliä. Näytöillä on väliä. Työntekijän on tuotettava lisäarvoa.

Kuitenkin tapahtuu niin, kuin kysymyksessäni esitin. On ihmisiä, jotka jättävät työnsä hoitamatta.

Huomasin itse, etten ole ollut kysymyksenasettelussani tarpeeksi täsmällinen.

On kyse siitä, jättääkö ihminen velvollisuutensa hoitamatta

-säännöllisesti

-silloin tällöin

-tietyssä valikoidussa tapauksessa

Käytösmallien mukaan, näihin on erilaiset syyt, miksi henkilö näin toimii.

Aina silloin, jos asia koskee vain valikoitua tapausta, se eroaa näistä muista roimasti.

Asialle on olemassa silloin motiivi. Jokin syy- seuraussuhde pakottaa toimimaan.

Hyvin todennäköisesti on kyse jonkin asian peittelystä, jopa salailusta. 

Olen paljon pohtinut sitä, mikä saa ihmisen kääntymään arvojaan vastaan? Jopa tekemään arvojaan vastaan? Jopa niitä, joihin on kasvanut?

Tähän voi jokainen näin tehnyt varmasti vastata henkilökohtaisesti. Syitä on varmasti monia.

Tarvitaan siis yllyke. Jokin asia, jolla on sidonnaisuuksia hyvin moneen asiaan.

Se on sidonnaisuuksiensa kautta asia, jossa julki tullessaan, on paljon menetettävää. Tuhoamisvoiman on oltava valtava. Lisäksi sen täytyy herättää pelkoa.

Jos tämä järjestelmällisyys käsittää jonkun luodun organisaation, tällaisessa tapauksessa on aina olemassa käytöskoodi. Järjestöön kuuluva saadaan toimimaan sovitun mukaisesti. Onhan näistä maailma täynnä esimerkkejä.

No miksi minua on tällainen niin kovasti mietityttänyt? 

Siksi, että aikanaan, kun selkäni ensimmäisen kerran petti, ja oikeusjuttu isääni vastaan oli juuri käyty,

Silloin kohtasin sellaista täysin järjenvastaista toimintaa, kun terveydellistä syytä yritti selvitellä.

Kyse oli ihmisistä, jotka olin tuntenut koko lapsuuteni. Heillä oli maine hyvinä ihmisinä. Ystävällisinä. Auttavaisina. He olivat ammateissa, joissa pystyivät estämään minun tutkimukseni ja epäämään minulta hoidon. 

Tämä oli aivan täysin järjenvastaista, eikä heilläkään siihen syytä ollut kertoa. 

Onneksi kuitenkin yksityiseltä puolelta sain ne terveyspalvelut, joita tarvitsin. Siellä maksava asiakas kun täytyy hoitaa.

Kun tämä minun tylyttäminen jatkui sitten jopa kirkkoherranvirastossa saakka, tosin eri asian yhteydessä, oli selvää, että jotain muuta oli nyt tekeillä. 

Kysymys tietysti kuuluu, miksi? 

Kosto isäni puolesta minulle on aivan selviö vastaus, joka tulee mieleen. 

Se vain on todella laimea selitys. 

Ei ole uskottavaa, että ihmiset, joilla on kaikki todisteet nenänsä edessä, vain pelkästään hyvän miehen, jolla on kyseenalainen maine, vuoksi vain jättäisivät virkavelvollisuutensa  hoitamatta, tai ne hoidettaisiin puolitiehen. 

Eikä ole uskottavaa sekään, että kukaan ei usko oikeusjärjestelmän tehneen oikeaa päätöstä. Minun kertomaani epäiltiin. Kuitenkin oikeus teki TODISTEIDEN valossa päätöksensä. Tässä tapauksessa kun EI ollut sana sanaa vastaan. 

Lisäksi on ihmisluonnon vastaista, että ihmisen mieleen ei hiipisi epäilys siitä, että lapseen kohdistuneessa seksuaalisessa väkivallanteossa vain uskottaisiin sokeasti lapsen valehtelevan. 

Se vain on luonnoton tilanne. Epäilys, pieni kalvava epäilys, tulee jokaiselle terveelle aikuiselle. 

Sekä täysin luontainen käytösmalli ihmiselle tälläisessa tilanteessa on olla valitsematta puolia. Olla puhumatta tai viittaamatta asiaan mitenkään. Ulkoistaa itsensä täysin. 

Kiristys on tilanne, jolla ihmisen saa toimimaan jopa tahtoaan vastaan. 

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että koko paikkakuntaa voisi kiristää jollain. 

Ellei, se sitten ole juuri se juttu. 

Ketä ihminen puolustaa mitään kyselemättä? Tai todisteista piittaamatta? Tai, mitä ihminen puolustaa seurauksista välittämättä? 

Tämä ei sinänsä ole minun asiani, enkä ole kiinnostunut siitä. 

Minua vain kiinnostaa se, miksi terveydenhoitoni piti evätä?

Mitä ei saanut tulla julki? 

Ja, onko ajan saatossa jo tullut julki kaikki se, jota tällä käytöksellä yritettiin estää? Saavutettiinko tavoite, mihin käyttäytymisellä tähdättiin? 

Käyttäytymisessä on se hauska puoli, että yrittipä ihminen tehdä puolesta tai vastaan, se kertoo hänestä jotain. Se jättää jäljen. Se jättää tilaisuuden selvittää totuus.