Oikea uhriko?

Puhuin edellisessä kirjoituksessa uhrista. Se on kansankielinen ilmaus, joskin oli aiheeseen täysin pätevä.

Harhaanjohtamisen välttämiseksi on syytä selventää pari eri termiä. 

Lainopillisesti henkilö, johon on kohdistunut rikos on asianomistaja. Hän on rikoksen uhri, ja rikos vaarantaa hänen oikeuspiiriään. 

Kun taas ihminen voi uhriutua, ja näin väittää olevansa uhri. 

Tällaisessa tapauksessa uhriutunut ihminen ei itse pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään, tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, vaan löytää vaikeuksiinsa syyn ja syyllisen AINA ulkopuolelta.

Uhrina olemisesta nauttiminen on hyvin epäterve tapa. 

On siis hyvin paljon merkitystä sillä, puhutaanko oikeasti rikoksen kohteeksi joutuneesta uhrista.

Uhriutuminenkin on oikea taitolaji. Jotkut yksilöt pystyvät viemään sen äärimmäisyyksiin, ja silti olemaan mieleltään täysin terveitä.

Tähänkin liittyy käyttäytymismalli. Yllätys.. 🤭

Tällainen vastuunsiirto aina ulkopuolelle vaatii sen, ettei ihminen tunne tarvetta ottaa elämää omiin käsiinsä. 

Aina löytyy joku, johon tämä tunnepohjainen speksi toimii. Aina löytyy joku, joka säälii. Aina löytyy joku, joka puolustaa. Aina löytyy joku, joka taistelee puolesta. Myös joku, joka kantaa sen vastuun puolesta. Myös joku, joka tekee puolesta. 

Minua syytetään hyvin herkästi ja usein äitini (jonka kanssa kasvoin) sorsimisesta. Hän onnistuu aina kääntämään asian niin, että minulle ollaan vihaisia milloin mistäkin. Pääasiassa huono tytär. Kuitenkin legenda kertoo hänen olevan minun uhrini. Minä olen vastuussa lähes kaikesta kurjuudesta hänen elämässään. 

Näin on ollut jo aikojen alusta saakka. Vastuu vain lankeaa minulle, sen verran upean suorituksen hän onnistuu aina tekemään asiasta. 

Nykyään tämä jo huvittaa, vaikka on hyvin vakava asia.

Juuri muutama aika taaksepäin korjasin muutamia faktoja oikein eräälle minua arvostelleelle henkilölle meidän keskinäisistä suhteistamme. 

Hiljaista tuli. En vain tiedä menikö asia vieläkään perille, sillä uskomuskaiku on hyvin vahva. 

Totuus on se, että en ole ollut tämän henkilön kanssa tekemisissä 15 vuoteen. En siis voi tällä hetkellä tietää hänestä tai häneen vaikuttavista asioista mitään. Kuten ei hänkään voi tietää mitään minusta tai minuun liittyvästä. Eli 15 vuoden ajalta emme kumpikaan voi ottaa kantaa toisiimme. 

Aikanaan, kun päätin minun hyväksikäyttämisen loppuvan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kadota. Hän tosin oli ulkoistanut minut elämästään jo pitkän aikaa, milloin milläkin tekosyyllä. 

Tosiasiassa minulla on ihan päteviä faktoja sille, miksi en halua hänen vaikutuspiiriään elämääni. 

Ensinnäkin olen antanut hänelle niin paljon rahaa hänen velkojensa maksuihin, ettei minulla ole antaa enää enempää. Puhutaan kymmenistä tuhansista euroista. Hän ei osaa käyttää rahaa, siksi aina jonkun muun pitää maksaa. 

Hän ei ole ottanut tai kantanut minkäänlaista vastuuta siitä, kuinka paljon väkivaltaa hänen(kin) taholtaan olen kokenut. 

Ja painavin syy on se, että hän on avustanut rikollista toimintaa. Hän on ollut mahdollistaja hyvin julmaan asiaan. Kuitenkaan häntä ei voida lain edessä tästä saattaa vastuuseen. 

Että näin huono tytär minä olen. Tunnustan ja myönnän sen. Aivan liian pitkään annoin hänen toimia väärin itseäni kohtaan. 

Ja kummallista on sekin, että tämä, ah niin täydellinen, äiti ei ilmestynyt hoivaamaan minua ja kantamaan vastuuta tai korjaamaan asioita, silloin kuin sairastuin. 

Minä en ole osannut hänelle olla esimerkkinä vastuunkannosta. Olen itse syyllistynyt siihen, että olen kantanut vastuuta hänen puolestaan. Paljon. Jopa liikaa. 

Tässä ei minulla ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäävätä itseni. Korjata omaa käytösmalliani asian suhteen. 

Minulle on usein sanottu, että omaa tyhmyyttäsi olet rahaa antanut. Ehkä näinkin. Kuitenkin tämä kyseinen ihminen on taitava suostuttelemaan. Uhkauksia on monenlaisia. Tekoja on monenlaisia, jotta ihmisen saa antamaan rahaa. 

Minun kohdallani toimi hyvin pitkään heikko kohtani siinä, että säälin häntä. En hennonnut antaa häntä ilmi, koska hän tiesi minun häviävän sen taistelun. Lisäksi uhkaus minulle tärkeitä ihmisiä kohtaan toimi loistavasti joka kerta. 

Tämä on sinänsä huvittavaa, että minulla ei ole mainetta vastuunkantajana, vaan maine määrittää minut huonoksi ihmiseksi. 

Mitä lopulta maine meistä mitään kenestäkään kertoo? 

Ei yhtään mitään. 

Se ei takaa mitään. Ei hyvyyttä, eikä pahuutta. 

Se on aina määritelmä, jonka joku ihminen tekee meistä. Yleensä tällä määritelmän tekevällä ihmisellä on motiivi sekä henkilökohtainen agenda asian suhteen. 

Vain ja ainoastaan teot ja tekemättä jättämiset merkitsevät. Ei maineen perusteella valittu puoli. 

Tässäkin kohtaa pitää pystyä asiat faktoin perustelemaan. 

Se on aivan täysin eri asia, kuin tunnepohjainen speksaus. 

Näiden erottaminen toisistaan on välillä hyvinkin vaikeaa. 

Tässä kohtaa on syytä pohtia hyötyykö itse jotain siitä, että valitsee puolensa sieltä, joka ei vastuuta halua kantaa? 

Tämä voi olla aika ylättävää, että asiassa on monia muotoja, jotka voivat palvella hyötymisen tarvetta.