Eilen pääsin vihdoin valokuvauslenkille ulkoilemaan.
Talvi on ollut säiden puolesta upea, mutta minun ulos lähteminen ja siellä keppien kanssa viuhtominen onkin sitten suuremman luokan operaatio.
Kaikki on oltava kohdallaan. Mielellään myös tähtien asento sekä kuun kallistuskulma. (En edes tiedä onko moista olemassa, mutta eritoten se juuri vaikuttaa.) 🤭
No, eilen sattui kaikki palikat yhtäaikaa samaan riviin, joten lähdin ulkoilemaan.
Ilma oli kuin morsian. Käpsyttelin läheiselle joelle kuvaamaan, mutta aurinko päättikin mennä juuri pilvien peittoon, ja kuvat eivät onnistuneet.
Tästäkös minä suivaannuin, ja päätin jatkaa matkaa aurinkoisemmille apajille. Siis paikkaan, johon matalalta tulevat auringonsäteet parhaiten osuvat.
Rukkaset käteen, kepit maasta taas kätösiin ja menoksi.
Ihme oli tapahtunut. Nimittäin tuo kipeä jalkani yhtäkkiä oli niin kuin jalka on.
Jalka on ollut kepeä. Se ei ole venynyt täyteen mittaansa koko tänä aikana (3v.).
Olin jo pohtinut ostavani nilkkapainot, jotta jalka venyisi pikkuhiljaa oikeaan asentoonsa.
No, en kerennyt ostaa.
Siinä askeltaessa huomasin, että jalka on "painava", eli oikeassa mitassaan. Tunsin ensin kuinka jokin ikäänkuin rapsahti yläreidessä etupuolella. Mielikuva tuli kiinnikkeestä, joka antoi periksi.
Eihän siellä sellaista tietenkään ole, mutta luulen, että kyseessä on ollut sellainen runttu, joka aiheutuu kovasta rasituksesta kudokseen kun EDS:n vuoksi kollageeni ei muotoudu kehossa oikein.
Minulla on näitä patteja ollut jo tovin milloin missäkin. Kipeitä ovat. Tuskaisia jopa.
Eli tavallaan jokin piti jalkaa väärässä asennossa, ja nyt se sitten antoi periksi, ja mahdollisti jalan suoristumisen.
Kokeilin siinä sitten askeltaa ilman keppejäkin. Askeltaminen ei tehnyt kipeää, ja jalka kesti painon.
En tätä sen kummemmin kerennyt ihmetellä, kun aurinko tuli esiin ja hirveällä kiirellä täytyi alkaa kuvata.. 🤭
Kotimatkalla tulin sellaista reittiä, että täytyi ylittää melkoinen hanki, jotta pääsin kotiovelle.
Hangessa meni polku, ja polulle pääsemiseksi täytyi nousta noin puoli metriä. Siinä on kummasti sovittelemista keppien kanssa, että saa tukevaa maata keppien alle ponnistaessa.
Pääsin ylös. Polun varrella oli kuvauspaikka. Huomioni oli siis täysin siinä.
Kuitenkin huomasin, että kapeaa lumihankipolkua kävellessä käytin enemmän jalkoja, kuin käsivoimia.
Kun kuvaus oli ohi, huomasin olevani pulassa. Polun toinen pää, josta kotiin pääsi, oli kinoksen päällä.
Punnitsin vaihtoehtoja. Totesin, ettei niitä ollut. Selkä oli ottanut reissusta sen verran nokkiinsa, että pyörrytti.
Joten tämä nyppylä, jota minä vuoreksi nimittäisin, oli ylitettävä.
Kyllä siinä varmasti oli naapureilla hauskaa, jos ikkunoistaan katselivat. 🤭
Keppiä, jalkaa, sivuttain, vuoroaskellusta, ei kun toisinpäin.. Äh.. Sittenkin toisin päin.. Jne..
Olin nyppylän laella. Enää piti päästä alas maan tasalle..
Olin aivan satavarma, että nyt kaadun. Ujutin kipeää jalkaa alas mäkeä. Kun se kosketti tukevaa kohtaa, etsin kepeillä tukea. Lopulta tulin sellaisella ryminällä maahan, että piti ottaa lukua hetki.
Yllätyksekseni tulin siihen tulokseen, että ainoa, joka otti kolhuja, oli egoni. Jalkaan ei koskenut, pyörrytti hiukan, mutta eniten kiukutti se, kuinka kömpelö esitys tuo taas oli.
Kun tunnekuohu laantui, ymmärsin, että olin tullut melkoisen esteradan juuri suorittaneeksi. Ei samalla ketteryydellä kuin terve jalkainen, mutta tyylipuhtaasti kuitenkin. En kaatunut. Refleksit toimivat. Jokainen kehon osa toimi omalta osaltaan oikein. Tyylipuhtaasti.
Siskoni lohdutti minua puhelimessa myöhemmin. Sanoi minun olevan kilpikonna, ja muistutti jänis ja kilpikonna - sadusta.
Sadussa kilpikonna ja jänis ottavat juoksukilvan. Jänis tietenkin on maalilla ihan tuosta vain. Hän kuitenkin jää ennen maaliviivaa odottamaan kilpikonnaa, jotta voi ilkkuen toiselle mennä maaliviivan yli toisen nenän edessä. Jänis käy puun juurelle, ja nukahtaa siihen. Sillä aikaa kilpikonna tulee, ja ylittää maaliviivan. Voittaa.
-Ja tyylipuhtaasti. 💯
Totesin, että tuo oli juuri mielikuva, jota kaipasin. Jokainen kulkee omalla vauhdillaan ja tyylikin on valittavissa. 👍
Sain sen jänönkin kuvattua.. Tai oli se niin vikkelä, että vain jäljet jäivät..
T: Kilpikonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti