lauantai 21. marraskuuta 2020

Sovituksen valkeat







Olen pohtinut paljon sovitusta. 







Aina täytyy olla sovitus. Näin sanoo minun sisimpäni. 





Kun puhutaan vaikka murhasta, puhutaan mielestäni aivan liian vähän uhrista. 



On toki myönnettävä, että rikokset ovat hyvin erilaisia ja niitä ei voi niputtaa, mutta kirjoitan nyt yleisellä tasolla asiasta. 




On totta, että lain mukaan määrätty rangaistus, joka kärsitään, sovittaa rikoksen yhteiskunnan silmissä. Ja joku laki ja järjestys pitää olla. 






Onko se kuitenkaan sovitus? 






Tätä olen kovasti pohtinut. Oikeus kuuluu meille kaikille. Myös uhreille. 







Kävin syvällistä keskustelua erään henkilön kanssa, jonka läheinen oli murhattu hyvin järkyttävällä tavalla. 



Tosin, en tiedä, voiko toisen hengen riistäminen väkivalloin koskaan olla mitään muuta kuin järkyttävää. 





Tämän henkilön ensimmäinen primitiivinen reaktio oli halu tappaa tuo murhaaja. 

Ihmismieli toimii näin. 
On kuitenkin tunnesäätelystä kiinni, toimimmeko tuon vietin mukaan. 

Tässä on kyse toimintamallista silmä silmästä, - ja kohta olemme kaikki sokeita. Kyse on kostosta, ei sovituksesta. 









Tämä keskustelu nosti pintaan kovin tuttuja tunteita. Olen itsekin pohtinut tuota asiaa minua kohtaan väärin tehneiden kohdalla. 
Kuolema on kuitenkin mielestäni easy way out. 
Ihminen ei silloin sovita mitään. 





Olen omalla kohdallani pohtinut sitä, miten esimerkiksi pedofiilin kohdalla sovitus olisi mahdollinen. Pedofiili itsessään ei ole hirviö. Hän ei mahda mitään peritylle ominaisuudelle. 


Teoilleen hän kuitenkin mahtaa. Ja ne täytyy sovittaa, jos on tullut jotain tehneeksi. 





Olen käynyt tämän asian kanssa hyvin kivuliaan taiston omassa pääkopassani. 


Olen punninnut niin moraalin, omantunnon, lain kuin tieteenkin ja tullut siihen tulokseen, että kuolema tällaisia tekoja tehneelle olisi liian helppoa. Vastuu väistettäisiin. 





Jos ihminen on tappanut vaikka 50 kertaa, ei häntä voida ottaa hengiltä 50 kertaa, jotta jokainen uhri saisi oikeutta. 


Toinen peruste on, että jos ihminen on raiskannut lapsen, ei samalla teolla häntä kohtaan saada aikaan samaa tai samanarvoista vahinkoa. 





Ihminen voi mielestäni sovittaa kauheat teot vain, jos häntä kohtaa samanarvoinen tiedostettu ja kärsittävä kohtalo ihmisen vielä eläessä. 




Kuka ja mikä tämän sitten määrittää? 
Ihmisoikeudet ja kohtuullisuus tulevat usein yleisessä keskustelussa esille tässä kohtaa. 
Niin miten oli uhrin ihmisoikeus? Saati kohtuullisuus?





Tämän takia lainvalvojien joukossa EI koskaan saisi olla korruptiota, ja lain pitäisi olla kaikille sama. 
Tämä on kuitenkin utopiaa. 









Sitten on olemassa rikoksia, pienempiä tai isompia, jotka eivät koskaan näe päivänvaloa, tai niitä ei lain mukaan määritetä rangaistaviksi. 





Ihminen kuitenkin itse tietää ne tehneensä tai olleensa osallisena. 




Miten tälläinen teko tai teot oikein sovitetaan? 




Tässä kohtaa ihmismieli luottaa kirkon oppeihin. Luotetaan johonkin yliluonnolliseen, joka tasaa tilit. Tai sitten joillakin vaan on oikeus viedä toiselta jotain, sovituksesta viis. 




Asia ikään kuin ulkoistetaan. Jätetään odottamaan jotain aikaa, joka ratkaisee asian. 


Elämä tosin voi toimia näinkin. 
Esimerkkinä Viiltäjä-Jack, jonka henkilöllisyys selvisi nykytekniikalla 126 vuotta tehtyjen murhien jälkeen. 


Ehtikö tämä ihminen eläessään sovittaa tekonsa? Ei ainakaan lain edessä. 




Miten sovitus sitten määritellään?


Omasta mielestäni kaikkein paras tapa olisi tunnustus. 
Silloin tiedetään, mitä on tapahtunut. Myös miksi on tapahtunut. 


Se on sovituksen ensimmäinen askel. 






Kuulin jossain tälläisen määritelmän:

Helvetti on liian myöhään valjennut totuus. 




Tämä voi tarkoittaa rikoksen uhreja. Se voi tarkoittaa omaisia, joilta on läheinen viety. 


Tunnustaminen on hyvä keino auttaa myös näitä ihmisiä pääsemään sinuiksi asioiden kanssa. 




Tosin, en usko (tässä asiassa kyyninen kun olen), että yhtään rikollista motivoi se, että omaiset saavat rauhan. 
Se ajatus pohjaa inhimillisyyteen. Sekä omaantuntoon. 




Mikä siis motivoisi tunnustamaan ja ottamaan ensi askeleen sovituksen tiellä? 




Pohjoisen kansa sai Taivaan tulet korvauksena menetetystä auringosta. 




Taivaan tulet, nuo sovituksen valkeat. 





Kuinka sovituksen valkeat saisi roihuamaan ihmismielessä? 











Kuvat, lähde internet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti