Ennen koronaa minä olin näkymätön. En tietenkään mikään kummitus 👻 tai aave, vaan vajaakuntoinen ja liikuntarajoitteinen, joten näkymätön.
Ihmiset kävelivät päin. Kaupassa ajelivat kärryillä päälle. Kukaan ei auttanut, vaikka apua pyysi.. jne.
Uskomaton muutos tapahtui, kun korona alkoi.
Olen tässä nyt yli puoli vuotta seurannut tätä tilannetta omalta kohdaltani.
Olen muuttunut näkyväksi, kummallista kyllä. Keskimäärin 2 kertaa kuukaudessa, joky pysähtyy kauppareissulla kohdalle, ja kysyy voiko kantaa kauppakassit kotiin. Jakauma on aika tasan miespuolisia ja naispuolisia henkilöitä. Keski-ikä jakaumalle on 50+.
Tämä on hyvä asia. Kertoo, että kanssaihmisillä on hyvää tahtoa ja empatiakykyä.
Arvatkaas kuitenkin mitä..?
Olen joka kerta kieltäytynyt tarjotusta avusta.
Ensimmäinen syy on ilmeinen. Korona.
Toinen syy on se, että minä selviän.
Olen lähtenyt kauppaan, ja mitoittanut ostokset sen mukaan, että selviän urakasta.
Se on minun ulkoiluni, minun jumppani, minun haasteeni tai ongelmani, johon pohditaan ratkaisut, se on aivojumppani. Positiivinen kokemus ja asia, josta selviää, ja se tekee kivunhallinnalle sekä mielenterveydellekin hyvää, että saa onnistumisen kokemuksia omasta tekemisestä. Auttaa siis kehittämään kehoa, ja kaikin tavoin jaksamaan arjessa.
Pääosin ihmiset suhtautuvat hyvin, kun kieltäytyy kauniisti ja kiittäen avusta. Yleensä nämä ihmiset myös kysyvät kauniisti, voiko/saako auttaa.
Muutaman kerran on ollut ihan pelottava tilanne.
Ihminen tulee päin, ja on väkisin tarttumassa ruokakasseihin. Tyyliin, minä autan.
Varsinkin ihminen, joka tulee taakaa päin, ja on tarttumassa keppeihin kiinni, on hyvin pelottava.
Uskon, että tässä tarkoitetaan hyvää.
Nämä ihmiset kuitenkin suuttuvat siitä, että eivät saa tahtoaan läpi.
Tuntuu hassulta, etteivät he ymmärrä. Ei vieraan ihmisen puolesta voi tehdä mitä huvittaa. Mistäs minä tiedän, mikä rosvo tai roisto toinen on. Siinä tilanteessa minä olen altavastaaja, jos toinen on tulossa päin, ja jopa tarttuu kiinni.
Onneksi nämä ovat vielä puhumalla selvinneet.
Anteeksi en ole kuitenkaan pyytänyt sitä, etten ole antanut puolesta tehdä. Minun ei tarvitse. En ole pyytänyt heiltä apua.
Eräskin ihminen sanoi, että ei kestä, kun tekemiseni näyttää niin kamalalta. Ei tarvitse katsoa, kun tekee puolesta. Siististi ja nopeasti.
Jäin kyllä aika sanattomaksi. Eihän se minun ongelmani millään tavalla ole, jos hän ei kestä sitä, että muut ovat hitaampia, tai tekevät asioita toisin. Tyyli on jokaiselle vapaa, mutta pakollinen. 😀
Tämä onkin hyvä aasinsilta pointtiini.
En ymmärrä avun tarjoamista silloin, kun selvästi nähdään, että homma on jo hoidossa.
Jos se ei ole itselle selvää selviääkö toinen, se kohtelias kysymys on hyvä.
Itse näen asian niin, että apua olisi hyvä tarjota ja antaa SILLOIN, kun on selvää, ettei toinen jostain selviydy omin voimin. Tätä nimittäisin avun tarjoamiseksi sekä avun antamiseksi.
Huomattavasti VAIKEAMPAA on sopeutua elämään ja olemaan siihen rytmiin, jota sairas ihminen kaipaa, ja jossa minäkin hetkenä on hyvä olla ja elää.
Minä näen, että silloin kun toinen pystyy, kykenee ja haluaa tehdä, ei pidä VÄKISIN mennä tekemään paremmin tai nopeammin tai viisaammin.
Se on sama asia, kun tehdä koululaisen puolesta läksyt.
On siis aika pohtia sitä, MIKSI haluaa toista auttaa?
Haluaako sitä enemmän itsensä vuoksi? Kohteliaisuudesta? Kasvatuksesta johtuen, kenties?
On eri asia tuntea, kansankielellä ilmaisten, sääliä vajaakuntoista kohtaan, ja kokea olevansa toiselle avuksi puolesta tekemällä,
KUIN pohtia oikeasti sitä, tarvitseeko tuo vajaakuntoinen sillä hetkellä apua.
Jos asiaa pohtii vain omasta näkökulmasta, tulee helposti aiheuttaneeksi toiselle tilanteen, jossa alleviivataan eriarvoisuutta. Kerrotaan, ettet ole tarpeeksi osaava, ja rytmisi ei sovi minulle.
Tiedän, että ihmiset eivät vaivaudu tätä asiaa pohtimaan syvällisesti.
Se on iso harmi.
Jos asiaa pohdittaisiin huolella, voisi monta tilannetta olla niin, että sairastakaan ihmistä ei tarvitsisi kohdella eriarvoisesti eikä pelätä.
Ja se täytyy muistaa, että yhteiskunnassa on sairaille kotona asumisen perusta se, että he selviävät asioista itsenäisesti.
Ei siis dissata tätä perusoikeutta niiltä, jotka yrittävät, selviytyvät ja haluavat tehdä itse.
Kohtelias kysymys toiselle, jos haluaa jotain puolesta tehdä. Ja kunnioittava suhtautuminen myös vastaukseen. 😇
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti