keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Mihin uskomme?








Tänään jännitetään jännitysnäytelmää Trump vai Biden. Aikalailla tasan on tilanne.





Pohdin aamulla uutisia avatessani, että joko Trump on julistautunut tai julistettu voittajaksi..? 



En siis ota kantaa politiikkaan sen enempää. Mielestäni tällä kierroksella on vain 2 huonoa vaihtoehtoa. Kummankin valinnalla tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia, se on fakta.





Olenkin ollut hieman hämilläni siitä, miten olen viime ajat lukenut uutisia. Mediassa kohkataan nyt siitä, kuinka ennusteet ja gallupit ovat menneet täysin metsään ja tulos on "shokeraava" ja "yllättävä".





Asiaan perehtyneelle tulos on tuskin mikään yllätys. 





Trumpin äänestäjät ovat äänestäneet hänet viimeksi voittoon oman arvomaailmansa pohjalta. Nämä arvot eivät muutu, vaikka hän olisi tehnyt mitä. Mitkään todisteet eivät välttämättä muuta näiden ihmisten omia arvoja, joihin annetut vaalilupaukset nojaavat. He jaksavat yhä uskoa, että heille tärkeät asiat toteutuvat, nekin, jotka eivät ole vielä toteutuneet. Trump on aikalailla tehnyt sen, mitä kannattajilleen lupasi. Siksi he pysyvät Trumpin takana ja äänestävät.



Siksi on outoa, että tulos on nyt muka yllätys. 



Omassa käytöksessäni pistin merkille sen, että jos olen lukenut tällaisia uutisia, ne eivät ole jääneet mieleen, koska nämä uutiset "riitelevät" sitä tietoa vastaan, joka minulla asiasta on. Toisin sanoen, ne eivät ole faktaa.. Ne ovat ennusteita. Siis MAHDOLLISUUTTA siihen, että käy niin tai näin. 





Tämä sai pohtimaan sitä kummallisuutta, että minulle on aina opetettu, että lähtökohtaisesti ihmisen sanomisia täytyy pitää tosiasiana. Hän siis puhuu totta. 





Havahduin siihen, että kyllä on melkoinen ajatusharha. 





Lähtökohtaisesti, jos ajatellaan ihmisen käyttäytymistä, vain harva edes osaa puhua totta. Nimittäin absoluuttista totuutta. 





Näin mainoksen, jossa jo korkeampaan ikään ehtinyt pukuun puettu herrasmies vakuutti, että näin korona-aikaan heidän ravintolaansa on turvallista tulla syömään ja viihtymään. 



Kyse on vaikuttamisesta. Ihmisiä halutaan paikalle, koska ravintolat tarvitsevat asiakkaita. 



Tosiasiassa, hän EI VOI LUVATA paikan olevan turvallinen, koska hän ei sitä VOI tietää. 





Puhuuko mainoksen ihminen siis lööperiä? Kyllä ja ei. 


Hän vakuuttaa, että heidän puoleltaan tehdään kaikki vaatimusten mukaisesti, mutta viruksen liikkumiseen ja olemassaoloon hän ei voi ottaa kantaa. 





Syntyy siis vaikutelma. 

Halutulla vaikutelmalla luodaan varmuutta ja vedotaan turvallisuudentunteeseen. 


Kun taas päinvastainen vaikutelma kertoo, että teemme minkä voimme, tulkaa silti, vaikka kukaan ei voi taata kenenkään turvallisuutta loppupeleissä. 





Me uskomme siihen, mikä kohtaa omien arvojemme ja ajatusmalliemme kanssa yhteen. 



Me uskomme myös siihen "helpompaan" vaihtoehtoon mieluummin. 

Kaikki, mikä lujittaa turvallisuudentunnetta menee herkästi jopa absoluuttisen totuuden edelle. Näin vältämme sen, että ei tarvitse ajatella niin syvällisesti ja saamme ns. elää "helpompaa" elämää tai arkea. Näin ollen ei tarvitse pohtia sitä seurausta, joka turvallisuudentunnetta heiluttavasta totuudesta seuraisi. 





Olen pohtinut myös omaa käytöstäni. Pyrin siihen, että puhun aina totta. 



Pyrin siihen, että se mitä sanon perustuu johonkin tosiasiaan. Perusteltuun ja pohdittuun tosiasiaan. Olen siis sitä mieltä, että asioista täytyy tietää ja ottaa selvää, sekä pohtia useammalta kantilta. Yleensä teen sitä aika perinpohjaisesti. (Tämän vuoksi en ole jatkuvassa kanssakäymisessä olevien ihmisten suuressa suosiossa.. He eivät halua/ jaksa perehtyä minun tapaani käsitellä asioita ja ilmiöitä. Siksipä usein kyselen vain heidän kuulumisiaan.) 🤪




Tämä kuitenkin aiheuttaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä outojakin tilanteita. 





Olen huomannut hyvin usein olevani hiljaa. Sen vuoksi, että totuudella ei ole tarkoitus loukata ketään. Sekä oikean informaation tuottamiseen voi olla parempiakin keinoja. 


Kuten esimerkiksi kysymykset. 

Silloin ihminen myös itse kokee oivalluksia, kun joutuu perehtymään asiaan, tai vastaavasti perustelemaan kantaansa. 




Se, mitä MIELTÄ itse kukin on asioista, on tässä kohtaa toisarvoista. 



Kyse on faktoista, joiden varaan mielipiteidemmekin olisi hyvä perustua. 



Faktoja voi kukin sitten vääntää ja perustella omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Näinhän me ihmiset toimimme. 



Jos emme perehdy omaan käytökseemme, saatamme toimia totuutta vastaan jopa tietämättämme.



Vanha kunnon rimpsu toimii yhä.. 

Mitä?- Miksi? - Milloin? - Missä? - Mikä motiivi? 




Totuus on asia, joka on aina olemassa. Se on asia, jota ei voi vääristellä. Absoluuttinen totuus on aina juuri niin kuin se on. 



Ja siinä satuttaako totuus, vai onko se hyvä vai paha, ovat hankalia kysymyksiä. 



Totuuden voi ottaa vastaan neutraalina tosiasiana. 

Tai sen voi kuorruttaa tunnereaktiolla. Se, on kuitenkin sitten jo syy-seuraus-suhteen seuraava osa. Eli totuudesta johtuva seuraus, ei itse fakta. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti