Minä suhtaudun jopa aika fanaattisesti totuuteen.
Niinkö.. Voisi sarkastisesti todeta.. 🤭
Saan jatkuvasti kuulla siitä, kuinka hankala ihminen olen.
Samaan aikaan kuitenkin, kun elämäntilanteissa tarvitaan raakaa totuutta ja asianmukaista kohtelua, sekä silloin kun tarvitaan totuutta ja se tuo jopa lohtua, soitetaan minulle.
Minä en ole ollenkaan hankala. Kerron ihmisille suoraan, kuinka kanssani pärjää.
🌺Tee mitä teet, ole mitä olet, mutta älä valehtele.
🌺Älä tee lupauksia, jos ei ole aikomustakaan niitä noudattaa.
Näillä pärjää kanssani todella pitkälle ja hyvin.
Olen kuitenkin havainnut, että näiden asioiden noudattaminen on ihmisille hyvin hankalaa. Tehdään vilunkia, isompaa ja pienempää. Totuutta väritellään ja maalataan hyvinkin leveällä pensselillä.
Onkos tuo sitten ihme, että kanssani olo tuntuu hankalalta?
Jos ihmettelee sitä, miksi suhde kanssani ei syvene kuulumisten vaihtoa pidemmälle, on syynä usein juuri luottamuksen puute.
Näin viime yönä taas valveunta.
Siinä oli äiti.(Ei tuttu ollenkaan, luotin häneen kyllä.)
Ateneum. (En tiedä mistä tiesin sen, koska en ole koskaan siellä käynyt. On siis nykytaiteen museo Helsingissä.)
Parakki. Pahoinpitely. (Joku tuntematon nuori mies, hänet on sidottu köydellä tuoliin.) Verta. Murhaaja.
Isä. (Myöskin tuntematon, kiltti, häpeää äidin käytöstä, avuton) Meri, tai meren hiekka/ranta ja rantakasveja.
Tämä äiti jättää minut sinne parakkiin, ja lausuu sanat:
"Äiti tulee sitten hakemaan"
Lähtee pois tämän murhaajan perässä. Eikä koskaan palaa, vaikka on luvannut.
Tiedän valveunessa tämän naisen nimen. Etu- ja sukunimen. (En ole koskaan kuullutkaan, nopea googletus, yksi osuma löytyy Suomesta tätä nimeä.)
Joopa joo. Pohdin, mitä kaikkea olen televisiosta katsonut viime aikoina. Oli sen verran paljon kaikkea, että hyvän elokuvan ainekset olisivat kasassa. Tai ainakin hyvin klassisen elokuvan ainekset.
Ikiaikainen teema. Hylkääminen. Lupaus, joka annetaan vain rauhoittelun vuoksi lapselle, jota ei ole tarkoituskaan koskaan pitää.
Jopa kliseinen.
Tuotahan voisi tulkita monellakin tavalla. Tulee mieleen Danten Jumalainen näytelmä, jossa helvetin eri tasoja voidaan tulkita 4 eri tasolla.
Tämän minunkin valveuneni voi tulkita samoilla teemoilla.
🌺Kirjaimellisesti
🌺Allegorisesti, eli vertauskuvallisesti
🌺Anagogisesti, tämä tarkoittaa Selitettä, jossa annetaan syvempi merkitys.
🌺Moraalisesti.
Aina silloin, kun on kyse tulkinnanvaraisista asioista, tulee virheitä. Tehdään vääriä johtopäätöksiä.
Jotainhan tämä yrittää minulle kertoa.
Pohdin tuossa tuota omaa suhtautumista juuri valehteluun sekä lupausten rikkomiseen.
Ainahan kaikelle on syynsä.
Voisikohan olla mahdollista, että jossain on joskus ollut äiti, joka on väärin perustein lausunut lupauksen, jota ei ole aikonutkaan pitää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti