Olen hyvin levottomana seurannut hallituksen toimia. Vuoden alussa voimaan tullut työttömien aktiivimalli on aiheuttanut kuohuntaa ja aiheuttaa sitä edelleen.
Jokaisella on ne omat lähtökohdat, miksi vastustaa tai puolustaa tätäkin asiaa.
Onko kuitenkaan kukaan tullut ajatelleeksi heitä, jotka ovat ilman omaa tahtoaan joutuneet tai joutumassa ahdinkoon tämän asian takia?
Työttömien oma alaryhmä. Vakuutustyhtiöiden ja /tai vakuutusoikeuden hylkäämät työkyvyttömät henkilöt, jotka on työttömiksi lähetetty paremman osoitteen puutteessa.
Pohditaanpas asiaa hiukan eri puolilta:
Henkilö, joka menee lääkäriin ja hänet tutkitaan. Hoitava lääkäri toteaa työkyvyttömäksi ja päätetään yhteistuumin hakea kuntoutustukea.
-> Tämä tarkoittaa, että lääkäri tekee lausunnon TODELLISEN tilanteen mukaan.
Ongelma: Sairas yksilö odottaa päätöstä perustuen todelliseen tilanteeseensa.
Vakuutusyhtiö tekee päätökset pääsääntöisesti koskaan tapaamatta potilasta. He voivat kumota täysin hoitavan lääkärin tekemän lausunnon. Prosenttiluvut ja tilastot ovat mukana ohjaamassa heidän päätöksiään.
Minua on aina ihmetyttänyt tässä asiassa se, että mihin hoitavan lääkärin lausuntoa tarvitaan, kun se ei kerran ole sitova, vaikka se perustuu todelliseen ja todennettuun tilanteeseen?
Päätös: vakuutusyhtiö ei kanna vastuuta perustuen milloin mihinkin pykälään. Potilaan tilanne ei täytä prosenttiosuuksia.
Ongelma: Päätöksestä huolimatta potilaan todellinen tilanne on yhä sama, jonka hoitava lääkäri on todennut, eli työkyvytön.
-> Suomessa ainoa tie on ilmoittautua työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi.
Työvoimatoimisto: Hakijalle ei ole tarjolla mahdollisesti mitään. Voi olla, että kuntouttavasta työtoiminnasta lähtien kaikki on jo kokeiltu. Henkilö ei ole suoraan tarjolla työmarkkinoille.
Ongelma: Rasittaa valtavasti väärää järjestelmää. Taloudellinen rasite, jossa tilanne on molemmille osapuolille mahdoton.
Aktiivimalli:
Työttömän työntekijän on hankittava työtä, jotta voi pitää työttömyysetuutensa.
Ilmaisen nyt täysin henkilökohtaisen mielipiteeni: minusta on aivan järjetön ajatus, että työtä täytyy tehdä sen takia, että saa työttömyysetuutta.
Olen vakaasti sitä mieltä, että työtä pitäisi tehdä työn takia. Sehän olisi aivan ihailtava tilanne, että kaikille olisi mahdollisuus löytää työtä, jolla elää. Työ on kuitenkin yksi suurista asioista elämässä, jotka tuovat merkitystä elämälle.
Ymmärrän sen, että valtiolla on omat tavoitteensa ja työttömyys halutaan kuriin. Ja, jos pysyviä työpaikkoja on työttömille tullut ja tulee, niin sehän on vallan mahtavaa.
Työnantaja: Työantajalla on valinnanvapaus. Hän saa päättää sen, ketä töihin ottaa ja kenelle palkan maksaa. Itse olen ollut työnantajan roolissa ja siihen liittyy paljon vastuuta jo ihan lakien kautta.
Vakavasti sairaan ja työkyvyttömäksi todetun henkilön palkaaminen voi olla ensiksi jo pelottavaa. Ainakin hyvin epävarmaa.
Olen pohtinut ihan oman historiani kautta: jos ihmeen kaupalla saisi jostain töitä sen aktiivimalliin vaaditun määrän. Kuitenkin minulle sattuisi juuri sen työpäivän aikana vaikka rusahtamaan selässä ja siellä olisi välilevyn repeämä tai -pullistuma.
Kuka tässä tapauksessa olisi maksava taho?
Ilmeisesti se työkyvytön työtön?
Johtopäätös:
Eli työkyvyttömän työttömän olisi kyettävä samaan ja oikeastaan vielä parempaan kuin terveen työttömän.
Siis työkyvyttömän työttömän on vain alistuttava siihen, että automaattileikkuri vie sen 5% työttömyyskorvauksesta, vaikka ei ole itse syyllinen siihen, että on sairas.
On kuitenkin jo otettava huomioon se, että työkyvytön työtön on joutunut luopumaan ns hänelle kuuluvista tuloista, koska työttömyysetuus, ainakin työmarkkinatuki, on huomattavasti alhaisempi kuin mahdollinen eläke olisi ollut. Eli tuloja on pienennetty jo kertaalleen.
Hallitus on antanut vaihtoehdoksi sen, jos kuntoutustukihakemus-prosessi on kesken, silloin tukea ei leikata.
Eli, niiden, jotka on ainakin kertaalleen, ellei jopa useamman kerran heitetty tästä järjestelmästä ulos, pitäisi aloittaa koko monia vuosia kestävä monimutkainen prosessi uudestaan. Ainakin kertaalleen, ellei jopa useamman kerran jo hylätyksi tulleina.
Valitettavasti en näe tälle mitään järkevää jatkumoa.
Vanha sanonta, ei väkisin, eikä pakottamalla pätee tähän todella hyvin.
Vaikka aktiivimalli onkin tullut, vakuutusyhtiöiden prosessi ei ole muuttunut helpommaksi.
Olen pohtinut mitä tälle voisi tehdä?
Pitäisikö tässä olla jokin takaraja, joka takaa sen, että työttömiksi ei lähetetä työkyvyttömiä?
Näkisin, että järjestelmä pitäisi päivittää vastaamaan tämän päivän tarvetta. Paljon kuluu valtiolta rahaa hukkaan siinäkin, kun ei osata tai ei ole resursseja kohdentaa potilaita heti sinne, missä apu tulisi vähemmällä vaivalla.
Kannatan tässä tapauksessa yhden talon taktiikkaa. Yhdestä paikasta pitäsi saada kaikki tarvittava, niin tutkimuksia, lausuntoja, kuntoutusta /kuntoutustarvetta, kuin mahdollisia jatkotoimenpiteitä ajatellen.
Silloin puhuttaisiin lähes kokonaisvaltaisesta henkilön hoidosta.
Onko aktiivimalli siis kaikille oikeudenmukainen?
Tai pitäisikö tälle järjestelmälle jotain tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti