Delightful food

Juttelin erään henkilön kanssa vuodenvaihteen painonhallinta buumista. Hän kertoi minulle siitä oman työnsä näkökulmasta ja myös siitä, kuinka on itse keventänyt ruokavaliotaan ja karsinut joitain ruoka-aineita pois.






Kun hän kertoi raejuusto-ananas ruokavaliostaan, hämmästyin itsekin, kun ensimmäinen lause suustani oli; hui, miten tylsää ruokaa.






Ja jatkoin samaan hengenvetoon; muistathan syödä riittävästi, jotta aivot saavat tarpeeksi energiaa toimiakseen täysipainoisesti.







Joulun aikaan minulta tivattiin sitä, miksi en syö suomalaisia jouluruokia. Siinä alleviivattiin sitä, kuinka omituista se on.






En osannut edes loukkaantua, koska minusta suomalaiset jouluruoat ovat outoja. En ole koskaan oikein ymmärtänyt niiden päälle.





Toisekseen en kyllä osannut edes perustella, miksi niitä en syö. Olen pohtinut tätä, mutta en keksinyt sille syytä.






Kunnes aloin käymään kaupassa itse. Valinnanvapauden määrä jopa pelotti, kun ei tiennyt mitä olisi ostanut ja minne katsonut.






Kaiken sen pelon ja jopa pienen ahdistuksen keskellä katseeni kohdistui juuri siihen, mitä olin mennyt sinne tiedostamattani hakemaan. Hedelmät ja espanjalaiset tuoreet mansikat ja vadelmat.






Kyynel vierähti poskelleni, sillä sillä sekunnilla tiesin kaiken muuttuneen. En tiennyt miten, mutta entiseen ei ollut enää paluuta.




Mielenkiinto ruokaan oli herännyt ja tylsyys sekä rajoitettu syöminen poistuneet.







Jopa kaurapuuro, joka on ollut mielestäni tavattoman tylsää ruokaa menee nykyään mansikoiden (joko tuoreiden tai pakkaskuivattujen) ja maidon kanssa. Enkä tiedä mitään ilahduttavampaa ruokaa.






Hedelmät ovat löytäneet tiensä suolaiseen ruokaan ja vadelmat maistuvat ihan sellaisinaan.






Ilo ja keveys ovat ehkä parhaat sanat kuvaaman tunteita, joita hedelmät ja marjat tai niillä höystetty ruoka saa minut tuntemaan. (Enkä tarkoita tätä mitenkään painonpudotusmielessä, vaan puhtaana ilona ja ilon tuomana keveyden tunteena).






Olen syönyt toki marjoja ja hedelmiä jo aikaisemmin, mutta nyt olen osannut yhdistää ne minulle sopivalla ja maistuvalla tavalla.






Se, miksi en ole aikaisemmin onnistunut tässä asiassa, on se, etten ole ajatellut (tätäkin) asiaa laatikon ulkopuolella. Olen yrittänyt syödä, sitä mitä pitää syödä tai mitä milloinkin kuuluu syödä.







Kauppaan lähtiessä toisen kerran poistin kaikki rajoitteet. En tehnyt edes kauppalistaa, vaan päätin antaa kehoni ja mieleni tehdä yhteistyötä ja löytää kaiken tarvittavan.





Tämä toimi. Ei rajoituksia, silloin mieli on vapaa. Löysin ilon niin ruokaan kuin syömiseen.