Meikäläinen on todella saanut pistää parastaan viime aikoina.
Koko alkaneen vuoden minulla on ollut hirveä stressi päällä. Hyvin monesta eri syystä.
Se on aiheuttanut ahdistusta, harmia, mielipahaa ja kovaa fyysistä väsymystä. Klassiset stressin oireet.
Huvittavinta tässä on se, että minä kyllä tasan tiedän, kuinka stressiä pitää hoitaa.
Olen pitänyt tiukasti kiinni perusasioista. Kukas jo muistaa ulkoa mitä ne ovat?
1. Hengitys
2. Mielen rauhoittaminen
3. Riittävä syöminen /energian saanti
4. Lepo
Tiedätkö sen tunteen, kun tästäkin listasta tulee suorittamista?
Pitää tehdä, pitäisi tehdä ja väsyttää jo pelkkä ajatuskin. Stressi ei helpota, lisääntyy vain.
Täytyy nyt myöntää, että näin kävi myös minulle, ensimmäistä kertaa.
Se suurin voimavara, ne perusasiat eivät enää riittäneetkään. Hetken aikaa olin aivan hukassa tämän ajatuksen suhteen, mitäs nyt sitten?
Kävin pohtimaan, mikä oikeasti auttaisi tähän tilanteeseen? Mieleni kaihosi vain kauniille hiekkarannoille palmun juurelle katselemaan merta auringonsäteiden lämmittäessä mukavasti.
Tulkattuna mieleni siis halusi täysin stressittömään tilaan. Ja se ei keksinyt sille muuta ilmaisutapaa, kuin fyysisen kohteen tälle onnelliselle paikalle.
Tämä sai minut kuitenkin oivaltamaan jotain.
Ei ole olemassa oikoteitä. On vain ne perusasiat, jotka täytyy tehdä. Vain sillä tavalla stressin(kin) voi selättää, ja saada taas arjesta kiinni oikealla tavalla.
No niin, olin uuden pulman edessä. Miten tehdä perusasioita, kun ne eivät kiinnosta yhtään?
Tuntui, että aikaa ei oikeasti vuorokaudessa ollut yhtään levolle ja mielen rauhoittamiselle. Mieleni kävi kierroksilla tauotta, ettei lepohetkistä tullut mitään.
Ärtyneenä listasin mielessäni asioita, joita pitää tehdä ja ne ovat tiellä, etten pysty rauhoittumaan. Siinä äksyillessäni sain loistoidean.
Aloin pohtia, kuinka moneen lepohetkeen pystyisin päivän aikana....
Kielsin itseltäni, ettei levolle ollut aikaa. Tärkeämpiä hommia hoidettavana.
Kuin taikaiskusta, mieleni alkoi pohtia sitä ongelmaa, kuinka voisin levätä ja ylimääräinen hälinä mielessäni hiljeni.
Kielletty hedelmä. Käänteistä psykologiaa.
Jos sanon, että et saa ajatella vihreää karhua. Kuinka paljon ajattelet sitä tästä lähtien?
Mieli täyttyy ajatuksesta, jota ei saa tehdä. Johan alkoi löytymään aikaa, ihan todellista aikaa levolle.
En uskonut, että käänteinen psykologia on minua varten, sillä yleensä ajattelen asiat hyvin tarkkaan ja useammalta näkökannalta.
En ole kilpailuhenkinen muiden ihmisten suhteen, mutta olen näköjään hyvin kilpailuhenkinen itseni ja oman kehitykseni suhteen.
Toinen järeämpi keino oli todeta itselleni, etten osaa levätä. Siinäpä vasta ratkaistava pulma aivoilleni, jotka alkoivat välittömästi työskennellä kumotakseen tuon väitteen.
Lopulta kaikki hommatkin tuli tehtyä ihan ajallaan ja vielä ehkä jopa paremmin, kun levottomuus haihtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti