Kuinka auttaa avun tarpeessa olevaa?
Tämä luonnollisesti riippuu lähtökohdista.
Oleellisempi kysymys lienee,
Miten auttaa avun tarpeesa olevaa yksilöä?
Tuntuu, että olen paasannut sairaiden yksilöiden kohdalla niin terveille kuin sairaille siitä, miten toimintamallit on opeteltava uudelleen.
Vastassa on tähän saakka poikkeuksetta ollut tiiliseinä.
Miksi lapsi opetetaan kävelemään?
Onko se luonnollinen toimintamalli, johon pyritään?
Miksi lapsi opetetaan itse syömään?
Onko sekin luonnollinen toimintamalli?
Miksi lapsi opetetaan solmimaan kengännauhat itse tai kuorimaan perunat?
Ovatko ne taitoja, joita ajattelemme hänen elämässä tarvitsevan?
Miksi sitten aikuisen kohdalla sairauden sattuessa unohdamme täysin nämä luontaiset toimintamallit ja teemme asiat hänen puolestaan?
Kun autat toista henkilöä, avun antaminen EI koskaan saisi lähteä auttajan tarpeista / lähtökohdista.
Jos autat sairasta tai kivusta kärsivää henkilöä, pohdi AINA joka kerta, onko oma toimintasi vastuullista käytöstä tätä sairasta yksilöä kohtaan. Hyvääkään tarkoittava käytös ei aina ole vastuullista.
Jos yksilöltä viedään halu tehdä asioita itse, eikä siihen kannusteta (huom, ei pakoteta tai syyllistetä), niin pahimmassa tapauksessa yrittämisen halun puute voi johtaa elämänhalun menetykseen.
Apuvälineet ovat nimensä veroisesti tarkoitettu avuksi. Siis tarkoituksena on, että toiminta ei lakkaa, se tehdään vain kuormitusta helpottaen.
Jos toinen ei voi kävellä, miten hän oppii sen toimintamallin uudestaan, jos hän ei sitä harjoita ja toinen "kävelee" hänen puolestaan?
Miten sitten voit auttaa?
Jos kysymys on toimintamallien opettelusta, mallinna.
Harjoitelkaa yhdessä. Näytä kuinka kävellään.
Kannusta nätisti.
Luokaa yhteisiä tavoitteita, joihin sekä auttaja että autettava osallistuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti