Luottamus

Oletko koskaan pohtinut mitä luottaminen toisiin ihmisiin konkreettisesti tarkoittaa?

Minä olen pohtinut sitä viime vuosien aikana useasti. 

Luottamus johonkin on tunne, ja perustuu kokemusperäiseen tietoon. 

Ymmärtääkseni asian oikein, kokemusperäinen tieto kehittyy vasta ajan myötä.

Voiko siis keneenkään luottaa lyhyen tuntemisen jälkeen?

Me olemme kaikki yksilöitä ja reagoimme tähänkin asiaan oman kokemuspohjamme mukaan. Myös vallitsevat lähtökohtamme vaikuttavat asiaan. 

Mistä luottamus syntyy?

Voiko tunteeseen luottaa?

Onko tunne asia, joka pysyy vakaana?

Mutta entäs me itse, jokainen yksilönä, voitko luottaa itseesi?

Me määrittelemme itsemme usein sen perusteella, mitä kuvittelemme olevamme, ja kaikkein tärkeintä, miten kuvittelemme käyttäytyvämme.






Kuitenkin vasta jokin suuri asia, yleensä jokin ikävä tilanne, paljastaa sen, kuinka me todella käyttäydymme. Mutta sitä ei voi oikeastaan tietää ennen kuin sen asian elää läpi.






Itse olen elänyt koko elämäni tuntematta luottamusta. Olen halunnut luottaa ja olen luottanut, lopputuloksena olen pettynyt, välillä pahastikin.

Miten voi toimia niin, että luottamus on mahdollista syntyä?

Olen pohtinut tässä asiassa sellaisia henkilöitä, jotka toimivat ammattinsa puolesta niin vaarallisessa tai mahdollisesti vahingoittavassa työssä tai työympäristössä, jotta luottaminen työpariin on ainoa mahdollisuus selvitä, ja selvittää työ niin kuin se on tarkoitus tehdä.






Silloin arvomaailman täytyy olla täysin identtinen. Toimintatavat erilaisissa stressaavissa tilanteissa täytyy olla myös identtiset. Puhutaan selustan suojaamisesta. Täytyy todella olla kokemuspohjainen tieto siitä, että toinen todella toimii niin, tilanteesta riippumatta. Ajatusmallin oikeudenmukaisuudesta tulee olla identtinen. Sekä yhteiset pelisäännöt, joita molemmat osapuolet varmuudella noudattavat.






Näin asioiden tulisi minun mielestäni olla myös kaikkien muidenkin kesken, jos luottamusta pyritään yksilöiden välille muodostamaan. Muskettisoturien periaate, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. 






Kun kuulen termin, pitää luottaa. Tai vastaavasti, luota minuun. Niskakarvani nousevat välittömästi pystyyn, ja sanojen vaikutus on päinvastainen.

Onko luottamus tärkeä osa elämää?

Voiko yksilöiden kanssa jakaa elämää, jos ei ole luottamusta?

Koetko tärkeäksi, että sinuun luotetaan?

Miten käytösmallisi todentavat sen, että olet luotettava?

Onko olemassa osa-alueita, joilla voi luottaa vain tiettyihin henkilöihin?

Tuoko luottamus tullessaan myös vastuuta?

Täytyykö yksilön olla vastuullinen, että luottamus voi syntyä?

Oikeudenmukaisuus on asia, josta osalla ihmisistä maailmanlaajuisesti on samanlainen käsitys. Kollektiivinen luottamuksen tunne on olemassa, että tällaiset yksilöt puuttuvat epäkohtiin ja toimivat silloin, kun jokin asia uhkaa oikeudenmukaisuuden periaatteita tai rikkoo niitä.






Minäkin muistan lapsuudestani sen, että menin 6-vuotiaana väliin, kun isäni kuristi äitiäni. Tai, kun aikuisikäisenä seisoin henkilön ja vastasyntyneen lapsen välissä, kun henkilö uhkasi vahingoittaa lasta.





Nämä ovat tilanteita, joissa ihminen toimii täysin vaistonvaraisesti. Siinä punnitaan se, mikä on oikeudenmukaisuuden funktio kyseisen yksilön omassa arvomaailmassa.






Oikeudenmukaisuus käsitteenä vaihtelee eri yksilöiden välillä sekä eri lähtökohtien mukaan.





Kun isäni kuristi minua, äitini ei puuttunut asiaan. Hänestä olin ansainnut sen. 






Arvomaailmamme eivät siis kohdanneet tässä asiassa. Häntä ohjasi tunne ja minua periaate.





Tästä johtuen, emme voi koskaan tietää kuinka toimimme poikkeustilanteissa. Ohjaako meitä tunne vai järki.






Joskus myös tunne voi olla ensimmäinen reaktio periaatteellisen luottamuksen menetyksessä.





Minäkin tunsin valtavaa petetyksi tulemisen tunnetta, raivoa, jopa vihaa ja melkoista katkeruutta, kun lääkäri vahvisti minulle sen, minkä olin aavistellut jo kauan. Jos en ole mutaatio, niin minut kasvattaneet ihmiset eivät voi biologisesti olla vanhempiani.






Vaikka tunteet olivat ensireaktio, toimintamalli ratkaisee sen, kuinka asian kanssa toimii. 

Mitkä ovat faktat?

Mitä niille voi tehdä?

Omaa käytöstä analysoivia ajatuksia,