Kelpaat kelle vaan

Onko

maailma tullut hulluksi? Vai onko täältä vaan loppuneet oikeat uutisaiheet?

Olen suorastaan aivan järkyttynyt siitä, että olen lukenut iltapäivälehden ensimmäistä sivua ja samaisella sivulla on 4, siis 4 eri uutista, joka koskee jollain tavalla ihmisen painoa ja ulkonäköä. WHAT?

Otsikot kirkuvat:

 Tuottaja haukkui jääkaapiksi, laulajalla syömishäiriö.

Näyttelijä pudotti 12 kiloa purkillisella tonnikalaa päivässä.

Ismo Leikola lihoi takaisin: Lopetin dieetit.

ja viimeinen, mutta kaikista tärkein asia:

Lasten syömishäiriöiden syyt.

Tuntuu

siltä, että näin tammikuussa jokainen vastaantuleva ihminen miettii vain painoaan tai oikeastaan kuinka sitä pitää pudottaa. On aloitettu kuntosalia ja uutta ruokavaliota. 

Tässä

ei sinänsä ole mitään väärää. Mutta liiallisuuksiin mentäessä sillä on. Mikä tässä elämässä määrittää sen missä painossa itse kenenkin täytyy olla? Kuka meille ne kauneusihanteet luo? Paino pelkästään kauneusihanteena on aika karu juttu. Viime viikon iltapäivälehden otsikoissa oli tarina 50 kiloa laihduttaneesta naisesta, joka kertoi miten julmaa pilkkaa sai osakseen olleessaan ylipainoinen. Nyt taas laihempana ihmisten kateus yllätti.

Olen

kokenut tämän ihan omakohtaisesti. 5 vuotta sitten tapaturman jälkeen kun syöminen loppui ja lääkitys alkoi, lihoin sen mainitsemani 20 kiloa kahdessa viikossa. Sitä ei kukaan uskonut ja sain uskomattoman paljon vihamielisiä kommentteja painoani koskien. Ja mikä pahinta, suurin osa näistä kommenteista tuli sairaanhoitohenkilökunnalta. 

- Kannattais sinunkin syödä vähemmän ja liikkua enemmän!

Joopa joo. Tätä lausetta olen kuullut näinä vuosina kyllästymiseen asti. Ihmiset olettavat niin kamalan herkästi. Eihän ylipainoinen voi olla ylipainoinen muuta kuin ylensyönnillä. Ja vielä kehtaa väittää ettei muka syö mitään. Niin. Jos oikeasti kuunneltaisiin mitä ihminen sanoo, niin päästäisiin nopeammin hoitamaan sitä oikeaa vaivaa. Valitettavasti on vain helpompaa tuomita kuin miettiä MIKSI ihminen on siinä tilanteessa missä on. 

Ylipaino, olipa sitä sitten kilo tai 50 kiloa, ei ole helppo juttu kenellekään. Se vaikuttaa itsetuntoon ja tekee sinällään jo ihmisen onnettomaksi. Voin kertoa, että minusta ei ehkä päälle päin huomaa sitä, että ilkeämieliset kommentit satuttavat, mutta se ei tarkoita etteivätkö ne jäisi mieleen kummittelemaan. 

Yllättävä sairastuminen ja sairauden kroonistuminen ovat asioita jotka heilauttavat meidän perusturvallisuuttamme. Sinulla on palikoista rakennettu torni ja nyt yksi perustuksia ylläpitävistä palikoista on irroitettu. Miten siis se paikataan, jotta koko rakennelma ei romahda?

Miksi paino herättää niin paljon keskustelua ja miksi siitä pitää uutisoida? Samaan aikaan kuitenkin kaikenmaailman jumppaohjeiden ja dieettien ohella mainostetaan mitä ihmeellisempiä ruokia ja leipomuksia. 

Minä kun laihduin lyhyeen aikaan yli 30 kiloa ja olin tooosi hoikassa kunnossa, sain osakseni myös kateellisia kommentteja. On se ihme juttu. (Et siis kelpaa ylipainoisena etkä laihtuneena!) Miksi ihmisen koetaan silloin jotenkin muuttuneen? Ja yhä edelleen, ei tiedetä syytä siihen miksi ihminen on laihtunut!!!! 

Samoin nyt, kun proteiininpuutteen, aliravitsemuksen ja crps:n takia painoni on noussut (joka johtuu siis kudosturvotuksesta!). On se jokaisen asia tulla sitä kommentoimaan. Naapurin täti ei pääse ohitseni, jos ei saa päivitellä, että oletpa lihonut.

Toinen tätykkä hokee ihan samaa ja sanoi, että tuonpa sulle suklaata ettet pääse ainakaan laihtumaan.

Kolmas juttu oli sitten se, joka katkaisi kamelin selän. 

Puolituttu tuli kadulla vastaan ja yhtäkkiä taputti mahaani ja sanoi, että kylläpä sä olet pulska!

Ilkeää! Jäin ihan sanattomaksi. Mitä pahaa mä olen sulle tehnyt, teki mieli kysyä.

Pahoitin mieleni. Tälllä kertaa niin paljon, että päätin ottaa asiaan kantaa ja tehdä tälle jotain. 

Ratkaisuni omalta kohdaltani on, että en enää ollenkaan ota osaa mihinkään painoa koskevaan keskusteluun. En kommentoi kenenkään painoa, edes hyvällä, millään lailla. Ignooraan eli jätän huomiotta koko asian. Jospa meidän maailmamme alkaisi pikkuhiljaa huomata miten järjettömät mittasuhteet tämä asia on saanut.

 On sitten kyse liikapainosta, alipainosta, aliravitsemuksesta tai sairaudesta, kivusta,  mistä tahansa. Me olemme ihmisiä, eläviä ja hengittäviä olentoja. Meillä jokaisella on persoona ja omat vahvuutemme ja kehityskohteemme. Miksi ylipäätään sitä painoa pitää kommentoida? Jos on pakko kommentoida toisen ulkonäöstä jotain, eikö se voisi olla jotain positiivista? Miksi näemme toisissa vain jotain vikaa?

Painon kommentointi on vähän sama asia, jos kävisimme arvoittamaan kanssaihmisiä kengännumeron perusteella. Jokaisella se on eri kenkämalleissa erilainen ja toiselle sopii toisenmalliset kengät kuin toiselle. Olemme siis yksilöitä, ihan joka asiassa! 

Heijastuksia

Heijastuksia. Ajattelen tästä lähtien itsestäni pelkkää hyvää. Toivon sen heijastuvan universumiin niin, että pikkuhiljaa alamme arvostaa toisiamme ihmisinä eikä arvoiteta pelkän painoindeksin perusteella. (joka ei sekään välttämättä kerro yhtään mitään)

Positiivisuuskampanjan saa aloittaa ihan jokainen. Ensin itseä kohtaan, sieltä se tulee sitten myös muita kohtaan!

Sitten syömisiin:

Proteiinit olen saanut pidettyä 80g/päivä. Tosin määrää voisi lisätäkin, mutta en millään saa sitä enempää syötyä. Ainakaan nyt.

Pureskelun aloittamiseen suositeltiin lasten maissinaksuja. Ei onnistunut. Rakenne sinänsä ei tehnyt pahaa, vaan itse naksu. 

Huomasin kaupassa pienet rusinapaketit. 14g rusinoita/rasia. Ihanteellinen minulle. Ei tarvitse olla ruoan kanssa enempää tekemisissä, ottaa vain yhden rasian ja tavoitteeksi sen tyhjentäminen omaan suuhun. Olen nyt saanut syötyä yhden rasian/päivä. Aika hyvin. 

Jostain syystä en voi ostaa isoa pakettia esim. rusinoita ja jakaa sitä pienempiin osiin. Heti ahdistaa ja yökkäilyttää. Mikä ahdistaa? Ruoan määrä, ajatus siitä, että noi on PAKKO syödä.  Aversiot siis jylläävät kovasti. Mutta jospa tämäkin joskus helpottaisi.

Kokeilussa oli myös lusikan vaihdos vauvojen ensi lusikkaan. Kun tavan lusikka voi olla esim. liian kylmä ja aiheuttaa saman tien kiputuntemuksen ja syöminen jää siihen. Tämä on melkoista hienosäätöä. 

maissinaksut

minirusinat 14g/rasia

Alla oleva biisi on tuonut paljon lohdutusta!