Henkilökohtainen palkitsemisjärjestelmä

Kaikki tietävät sen, että saavutetuista eduista luopuminen voi olla hyvinkin vaikeaa. 

Sama koskee koronaa. Pandemia on pakottanut meidät ihmiskuntana muuttamaan käyttäytymistä lyhyessä ajassa.

Luulen, että valtaosalla perustaidot ovat jo hyvin muistissa. Ja ne ovat myös lihasmuistissa sekä osa JO normaalia käyttäytymistä. 

1. Pidetään turvavälit ja noudatetaan oikeanlaista yskimishygieniaa.   ✔️

2. Pestään käsiä riittävän usein, ja jos ei ole pesumahdollisuutta, käytetään käsidesiä.   ✔️

3. Käytetään kasvomaskia, jos suositukset niin osoittavat, (sekä käytetään maskia oikein) ja terveydellistä estettä maskin käytölle ei ole.   ✔️

Oliko tuossa jotain uutta jollekin❓

Epäilen, että ei ollut. Jokainen TIETÄÄ, kuinka tulee toimia. Valtaosa ilmeisesti myös toimii annettujen ohjeiden mukaan.

Olemme siis lyhyessä ajassa sisäistäneet nämä asiat, koska niillä suojellaan henkilöä itseään sekä muita kanssaihmisiä.

Toisin sanoen, kun teemme ohjeiden mukaan, HYÖDYMME siitä myös itse.

Jokainen varmasti pystyy ymmärtämään myös epidemiologisen näkökulman; jos kukaan ei liiku minnekään, myöskään virus ei silloin liiku. 

Tämä on kuitenkin talouden näkökulmasta mahdotonta, joten täytyy löytää se uusi normaali, jossa voidaan toimia taudin asettamissa rajoissa turvallisesti.

Tämä turvallisuus tarkoittaa JOKAIKISEN ihmisen tekemiä henkilökohtaisia ratkaisuja.

Olen huomioinut sen, että yleensäkin jos motivaatiokeinoa haetaan, sen täytyy koskettaa ihmisen henkilökohtaista arvomaailmaa, mikä on juuri sinulle tärkeää ja merkityksellistä.

Väsymisreaktion aiheuttaa se, että tilanne on ulkoapäin ohjautuvaa, jota kukaan ei ole itse valinnut. Pelkästään moraaliset arvot eivät välttämättä kanna tässä kriisissä, kun omaan arvomaailmaan nojaavaa käyttäytymistä pitäisi rajoittaa.

Esimerkkinä: Jos oma arvomaailma pohjautuu hauskanpitoon muiden seurassa. Riippumatta siitä, koskeeko tämä anniskeluravintoloita tai muuten bilettämistä, 

Voi olla vaikea ajatella, että täytyy luopua siitä VAIN sen tähden, että joku ihminen jossain saisi elää. 

Motivaatiotekijä ei siis ole oikea. 

JOS kuitenkin ajatusmaailman kääntää toiseen suuntaan, voidaan epämieluisistakin asioista saada uutta näkökulmaa omiin arvoihin pohjautuvaan tekemiseen ja käyttäytymiseen.

Sen sijaan, että keskitytään siihen MITÄ EI SAA TEHDÄ, voisi ajatusmallin luoda siihen, miten käyttäytymistä MUUTETAAN. 

Kun muutan omaa käytöstäni epidemiologisen ajattelun pohjalta,

Voisi ihminen luoda itselleen henkilökohtaisen palkitsemisjärjestelmän.

Johdonmukaista työtä. Kun teen tällä viikolla näin, voin palkita siitä itseni jollain, tai vastaavasti hyödyn siitä näin... ❓Mitä ne henkilökohtaiset palkinnot sitten itse kullekin edustavat.

Tästä kun tekee viikkokohtaisen suunnitelman ja johdonmukaisesti  toimii sen mukaan, pikkuhiljaa voi huomata, että arvomaailma onkin muuttanut muotoaan.

Tämä lisää myös itsetuntemusta sekä tuo hyvää harjoitusta toiminnanohjaukseen sekä omien arvojen määrittelemiseen sekä analysointiin.

Puhumattakaan siitä, että menettämisen sijaan voi saada jotain, joka koskettaa sitä omaa arvomaailmaa, ja näin ollen myös lisää henkilökohtaista hyvinvointia.