Viimeinen vuosi on avannut silmiäni aivan toisella tavalla ilmiölle, jolle en ole keksinyt edes nimeä.
Kysymys on siitä, että toisella ihmisellä on valtava tarve MÄÄRITELLÄ sinut HÄNEN omiin ajatusmalleihinsa sopivaksi.
Tämä on minulle pragmaattisena ihmisenä hyvin työlästä. Silloin, kun tosiasioilla, jotka vaikuttavat vahvasti arjen kulkuun, ei ole mitään väliä, ne ikäänkuin pyyhitään pois maailmankartalta, ollaan hyvin vaikeissa käytännön tilanteissa.
Esimerkkinä tästä eilinen tapaaminen. Kohtasin ihmisen, joka on tuntenut tai tiennyt minut jo yli vuosikymmenen. Häntä on muutoin mukava tavata, mutta hän EI ALKUUNKAAN siedä sitä, että minä olen liikuntarajoitteinen ja kroonisesti sairas.
Uskon lujasti siihen, että hän EI TEE asiaa tahallaan tai loukatakseen minua. Hän vain ei maailmankatsomuksessaan voi hyväksyä minun kohdallani sitä, että en pysty elämään sellaista arkea, kun hän KUVITTELEE millaista arkeni tulisi HÄNEN mukaansa olla.
Tietenkin tämä sisältää sen, että HÄN EI OLE koskaan kysynyt, mitä minä ajattelen asiasta. Mitkä MINUN toiveeni ja tarpeeni ovat.
Tämä johtaa myös siihen, että tällaiset ihmiset uskovat minun valehtelevan, kun kerron olevani, ja samalla näytän olevani onnellinen ja tyytyväinen asioihini.
Eli pohjimmiltaan on TAAS kyse arvoista.
Koska ollaan niin henkilökohtaisella kentällä, kun arvoissa, niin minä koen hänen polkevan murakkoon minun arvoni ja minulle hyvinkin tärkeät asiat.
Olenko sitten sanonut hänelle asiasta?
KYLLÄ. Monta kertaa. Hienovaraisesti ja myös ihan suoraan. EI AUTA.
Tämän selittää uskomuskaiku.
Se on psykologinen ilmiö, joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että tieto on korjattu aivoihin, mutta väärä tieto jää sinne kummittelemaan.
Valitettavasti en usko, että kukaan jaksaa pidemmän päälle sitä, että ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi oikein. Juuri sellaisena kuin on.
Tätä tapahtuu ihan lievemmilläkin tasoilla, ei edes tarvitse olla mitenkään erilainen tai sairas.
Sivistyneessä maailmassa meidän pitäisi uskaltaa olla aistit auki, jotta voimme hyväksyä toinen toisemme.
Siihen tarvitaan myös taitoa kuunnella. Suurin osa ihmisistä kuuntelee toista, jotta pystyy vastaamaan hänelle takaisin. Taika on kuitenkin siinä, että kuuntelee toista YMMÄRTÄÄKSEEN häntä.
Jotta me kaikki voisimme tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi,
Olisitko valmis avaamaan sekä korvasi, että mielesi?
Sitä on hyvä meistä jokaisen pohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti