Tämän kesän kantava teema ovat kyllä olleet nämä kummallisuudet, joita en osaa sijoittaa mihinkään.
Olen saanut jotain ylimääräistä virtaa kuluneella viikolla ilmeisesti magnesium-B-vitamiini kuurista. Kotihommia tehdessä Spotify pauhasi ja minä lauloin mukana, niin paljon kuin palkeista lähti.
Sitten tuli biisi. Yllätys yllätys, Spotifysta tulee biisi.. No niin..
Siis Saanan kappale: Muistatko?.
Kertosäe iski kuin salama suoraan palleaan.
Ensin tuli itku. Minä itken todella harvoin, joten jonkin lukon tämä biisi avasi.
Muistin tuon hetken. Hullun, hauskan, vapaan hetken. Kun juostiin rankkasateeseen ja nauru kaikui.
Niin turvallisen hetken. Iloisen ja onnellisen. Tuntui, aivan kuin se olisi kaikkein paras, tärkein ja lohdullisin lapsuusmuisto.
Mikä parasta, voisin kuvitella hulluttelevani omien lasteni kanssa juuri noin, jos minulla lapsia olisi tai niitä ilmaantuisi.
En vain tiedä missä, milloin ja kenen kanssa tällainen muisto on syntynyt.
Surullista, että ei voi muistaa, vaikka kuinka haluaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti