Nyt olen sitten nähnyt senkin päivän, että eläimestä, tuosta viattomasta luontokappaleesta voidaan itselleen keksiä väline käydä minun kimppuuni.
Kannan lain osalta vastuuni mikä minulle kuuluu. Olemme Dankon kanssa seurannassa, koska nyt sattuneesta syystä ulkoilu ei ole meiltä luonnistunut. Tämä tuli minulle todellisena yllätyksenä, että sairaskin eläin on vietävä ulos.
No nyt sen tiedän. Olen nyt pahamaineisten rikollisten kirjoissa, koska olosuhteet eivät vaikuta, laki on laki.
Olen joutunut nyt muuttamaan omaa kuntoutumisohjelmaani. Tänään saapui matkahuollon tuomana meille kyynärsauvat.
Liikkuminen ei millään onnistu ilman tukea molemmilla käsillä. Joudumme nyt tekemään niin, että Dankon laitan kiinni vyötärölle, jotta kädet saan molemmille kepeille.
Mahtaa tulla hyvä, mutta pakko kun on, niin ei mahda mitään.
En edes enää yllättynyt tästä peliliikkeestä. Johan täällä on virastoa, jos toista juossut kertomassa minulle, miten väärin minä milloin ketäkin kohtaan toimin. Niin, hoidan vain omaa sairauttani ja vammaani sekä koirani hyvinvointia. En kertakaikkiaan keksi, miten se voi olla ketään muuta kohtaan väärin. Ilmeisesti olen aika tyhmä!
Kerroin viimeksi, että en ole mitenkään uskovaista sorttia. Jumalaan tai korkeampaan voimaan uskon omalla tavallani, mutta siihen se jää.
Tänään kuitenkin kädet menivät ristiin. Ja kävin hiljaiseen rukoukseen.
Pyysin keinoja siihen, että osaisin antaa näille ihmisille anteeksi.
Minä, joka olen aina uskonut anteeksiannon olevan vain typerää vastuuttomuutta. Kun sanot sanan anteeksi, kaikki mitä olet tehnyt nollautuu. Se ei ole mielestäni oikein.
En siis ole oikein ymmärtänyt anteeksiannon merkitystä koskaan ennen.
Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että en halua vihata. Haluaisin löytää keinon auttaa näitä ihmisiä, koska jos minä vihaan, ei tämä vastakkainasettelu lopu koskaan. Silmä silmästä ja kohta olemme kaikki sokeita.
Ja olin minä itsekäskin. Viha on tunteena hirveän vahva. Se vie voimat. Se vie myös täysin näköalattomaan tilaan, jonne en itse halua joutua.
Tilanne vain kuitenkin nyt näyttäytyy niin, että minä alistun aina siihen, miten minua vastaan hyökätään. Kyllähän se aikansa toimii. En vain tiedä, milloin ja kenellä alkavat kellot soida, että tämä ei ehkä ole ihan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti