On olemassa yksi asia, joka ei millään aukene minulle. Kiusaaminen.
En vain kertakaikkiaan ymmärrä sitä. Tai sitä tarvetta, joka siihen johtaa.
Olen jo lapsesta saakka tottunut siihen, että minua ei hyväksytä. Totuin jo lapsena tunnistamaan vanhempieni silmissä sen tietyn katseen. Täynnä inhoa ja jotain muuta, jota en nyt osaa selittää.
Vanhempieni kohdalla asia on kuitenkin niin, että olen seuraus heidän omista valinnoistaan, joten ihan kaikesta ei minuakaan voida syyttää. Loogisesti ajateltuna heilläkin täytyy jokin vastuu olla.
Olen kohdannut tuota katsetta kuitenkin aina silloin tällöin aikuisenakin. Olen ottanut yleensä etäisyyttä sellaisiin henkilöihin.
Nyt olen kuitenkin korviani myöten suossa tämän asian takia, sillä olen joutunut kiusaamisen kohteeksi.
Mitä enemmän etäisyyttä olen ottanut, ja olen ollut huomioimatta asiaa, sitä kovemmiksi ns iskut ovat käyneet.
Olen yrittänyt sovinnolla. Olen ollut neutraali näitä ihmisiä kohtaan.
Nyt olemme kuitenkin pisteessä, jossa yksityisyyttäni on todennäköisesti loukattu, ja jotkin toimet ilmeisesti ovat jopa kotirauhan häirintää.
Minäkään en ole poikkeus tässä asiassa. Tämä on nostanut päällimmäisenä pelon ja turvattomuuden tunteen. Olen valvonut öitä pohtien, mikä olisi järkevin ratkaisu edetä tässä asiassa. Ja kun pelkään, he ovat onnistuneet, he ovat silloin voittaneet.
Olen pohtinut rikosilmoituksen tekoa. Se olisi varmasti järkevin tapa toimia. Se minua arveluttaa, mitä tapahtuu sen jälkeen? Millainen helvetti siitä ratkeaisi?
Kiusaaja ei lopeta sen takia, että kohde kärsii. Heihin ei auta järkipuhe. He voimaantuvat siitä, että saavat ulkopuolisten hyväksynnän toimilleen. He saavat arvostusta siitä, mitä tekevät kohteelleen.
Vaikka tiedän kyllä, mitä pahuus tai pahantahtoisuus voi ihmisessä saada aikaan, on silti vaikea ymmärtää, että joka kulmalla elämässä on sama ongelma kohdattavana.
On myös vaikea ymmärtää, mitä olen tehnyt ansaitakseni moisen kohtelun. Kuitenkin tutkittuani aihetta, kiusaaja valitsee kohteensa, joten pelkkä olemassaoloni on voinut olla riittävä syy. Ja jokin, jonka takia heidän täytyy näyttää valtansa minua kohtaan ja alistaa minua.
Olen ollut aina sitä mieltä, että tuleen ei voi vastata tulella. Täytyy olla jokin keino, jolla rauha saadaan palautettua.
Näkisin, että katkeruuden sijaan heidän elämiinsä pitäisi saada muuta sisältöä, jotta ei jäisi aikaa piehtaroida vääränlaista mielihyvää tuottavissa toimissa tai hankkia jokin parempi ja laillisempi keino saavuttaa mielihyvää.
Kukaan meistä ei ole koskaan liian vanha opettelemaan uusia asioita.
Valitettavasti minä en ole se voima, joka heidät saa toisiin ajatuksiin, mutta toivon, että tässä maailmassa se muutosvoima jostain löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti