Pelko. Olipa kyse sitten kuolemanpelosta, väkivallan pelosta, yksityisyyteen kajoamisen pelosta tai mistä ikinä, tuo subjektiivinen ja joskus myös kollektiivinen tunne voi saada aikaan mitä ihmeellisempiä olomuotoja ja muodonmuutoksia.
Minulle pelko kuvastaa sitä, että silloin täytyy paeta tai suojautua. Tuntuu siltä, kun seisoisi hyytelö palan päällä. Se heiluu, huojuu ja voi pettää alta milloin tahansa, sen liikkeitä ei voi ennustaa.
Miten pelkoon voi vaikuttaa?
Voiko siihen vaikuttaa?
Henkilökohtaisesti omalla kohdallani kiusaamisasiaan ratkaisua pohtiessani, tulin siihen tulokseen, että pelon voi voittaa vain menemällä sitä kohti, eli selvittämällä mahdollisimman pitkälle tosiasiat. Näin niihin voi saada oikean perspektiivin tunteilla reagoimisen ja niiden värittämien mielikuvien sijaan.
Tunne elää ja muuttaa muotoaan, tosiasiat yleensä pysyvät neutraaleina.
Jotta voi ymmärtää toista, on ensin pyrittävä ymmärtämään itseään. Niin tässäkin tapauksessa.
Olen tehnyt kartoitusta ja analysoinut omaa käytöstäni suhteessa muihin ja etenkin kiusaajiin.
Tulos oli minulle vähän yllättävä. Minä ärsytän ihmisiä. Saan heidät hermostumaan.
No, tämäkös kävi ärsyttämään minua. Vaikka jokaisella on oikeus tuntea, mitä ikinä tahtoo, niin silti tarvitseeko sitä jatkuvasti tuoda julki.
Pahinta siinä on kuitenkin se, että henkilöt joiden kanssa keskustelin, eivät kukaan osanneet sanoa, miksi minä niin kovasti heitä ärsytän. Tämä aiheuttamani ärsyyntymisen tunne on niin voimakas, että se johtaa toimenpiteisiin, eli tässä tapauksessa kiusaamiseen.
Tässä kohtaa minulle kuohahtivat tunteet. Mikä oikeus kenelläkään on toimia näin? Eikö heille ole opetettu sopivan käyttäytymisen käytösmalleja? Eivätkö lait merkitse mitään? jne.
Kun olin rauhoittunut, niin kävin pohtimaan sitä, mikä minussa on se asia, joka niin kovasti voisi ärsyttää.
En keksinyt sitä itse. Päädyin tekemään erään toisen asian yhteydessä luonne-testiä. Tämä oli kehitetty työelämän tarpeisiin, joten pidän sen ohjaavuutta ihan luotettavana.
Tämä testi piti todella hyvin kohdallani paikkansa. Siellä se vastauskin oli suoraan silmieni edessä.
Lyhyesti tiivistettynä: ihmisistä vaikutan kovalta, koska luotan tosiasioihin eli faktoihin.
Toisin sanoen, en pelaa tunteella.
Jotta kenenkään tunne-pohjaisesti reagoivan tai ajattelevan ei tarvitse hermostua on syytä tarkastella mitä se oikein tarkoittaa.
Tunteilla pelaaminen tarkoittaa sitä, että pyrit hyötymään jotenkin toisen henkilön tunne-pohjaisesta reaktiosta. Tätähän käytetään politiikasta mainontaan ihan joka paikassa, missä mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan.
Jos se kuitenkin ilmenee niin, että henkilö pyrkii saamaan itselleen erityiskohtelua vellomalla tunnemassassa ja vierittämällä sen jatkuvalla syötöllä toisten ihmisten päälle, niin silloin hän pyrkii käyttämään valtaa tätä toista henkilöä kohtaan alistamalla yksilön tämän tunnemassan alle, ja ehkä jopa pakottaen yksilön ajattelemaan tämä tunteissa möyrivän henkilön tavoin ja olemaan samaa mieltä.
Minulta kun tämä ei oikein luonnistu. Aina pyrin ajatelemaan asiat ja varsinkin toisten asiat analysoiden ne neutraalisti.
Jopa minäkin tosiaan nyt ymmärrän ja näen, että tällaisen henkilön ei ole helppo sulattaa meikäläistä, ei edes samassa talossa, vaikka minun kanssani ei tarvitsisi olla missään tekemisissä.
Kasvien maailmassa toinen kasvi yrittää vallata elintilan toiselta tukahduttamalla sen. Meillä ihmisillä on kuitenkin niin hyvä tilanne, että tänne mahdumme me kaikki, meille kaikille on oma elintila.
Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että tällainen tunteella pelaamisen käytös johtuu lopulta pelosta. Tuosta tunteesta, jotta yksilöä ei hyväksytä tai hän ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen ja huomio ei kiinnity häneen ilman tätä ns pakkokeinoa.
Tämä saa minut hyvin surulliseksi, sillä jokainen ihminen on kiinnostava, jos on niin rohkea, että uskaltaa olla juuri sellainen kuin itsessään on. Neutraalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti