Voimaannuttava flow

Edellinen tekstini käsitteli traumoja ja vastuuta niiden käsittelyssä.





Traumat voivat asiana tuntua keskellä aivan tavallista arkea hyvinkin pelottavilta. Ne ovat sellaisia möykkyjä, jotka lakaistaan maton alle ja yritetään olla kuin niitä ei olisikaan.





Tämä on hirveän sääli, silloin ne vaikeat asiat voittavat, ja syövät hitaasti, mutta aivan sataprosenttisella varmuudella sen kaiken hyvän ja kyvyn nauttia elämästä.







Olen vuosien mittaan oppinut sen, että suomalainen kulttuuri ei salli traumojen käsittelyä. Meidät on opetettu vaikenemisen kulttuuriin. Jos puhut asioista, nolaat vain itsesi ja muut.







Itse kun kyselin omasta menneisyydestäni asioita, joiden tietämiseen minulla olisi täysi oikeus, kohtasin sellaisen vaikenemisen muurin, että jäin ihan neuvottomaksi.


Kun ihminen on neuvoton, hän on myös silloin yleensä vihainen, tyytymätön ja turhautunut.







Vallalla on myös sellainen kummallinen ajattelutapa, että toiset vain ovat parempia hyväksymään asiat niin kuin ne ovat. Ja ne, jotka käsittelevät asioita, ovat puolestaan jotenkin heikompia, koska eivät vain hyväksy asioita niin kuin ne on pakotettu olemaan.

Jos voisin maailmanmenoon jotenkin vaikuttaa, olisi tämä yksi asia, johon puuttuisin.

Vaikeitakin asioita voi ja pitää käsitellä. Varsinkin, jos haluaa olla VASTUUSSA omasta kehityksestään. 

Kyllä, asiat ovat vaikeita. Ja ne ovat vaikeita SIKSI, että taidot eivät riitä niiden käsittelemiseen.

Sen vuoksi tarvitaan mukaan myös esimerkiksi vaikka valmentajaa, terapiaa tai jotain muuta muotoa, joka tukee näitä käsittelemiseen tarvittavien taitojen kasvua sekä antaa kehityksestä rakentavaa palautetta.

Se, joka löytää itsestään OMINAISUUDEN, joka nauttii oppimisesta ja ponnistelusta SEKÄ kestää siihen liittyvän ahdistuksen, auttaa ihmistä loistaviin suorituksiin, ja ne puolestaan johtavat oivalluksiin. 

Tässä on kuitenkin tärkeintä tasapaino. Niin kutsuttu flow-tila, joka valitettavasti ymmärretään monesti ihan väärin. Kysymys ei ole siitä, että kaikki on kaunista, helppoa ja ponnistelematonta.






Vaan kyse on siitä, että






Haastavuus ja taito ovat oikeassa suhteessa keskenään.






Jos vaikka pelaat tietokonepeliä, palkitsevin hetki EI ole se, kun voitat, vaan se, kun olet juuri oivaltamassa jotakin. Kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen ja tuntuu helpolta. Aivotutkimuksessa puhutaan silloin aivojen dopamiiniradan aktivoitumisesta.







Jos haaste on taitoihin nähden liian suuri, uhkaa ahdistus. Jos taas haaste on liian mitätön, uhkaa pitkästyminen. Jos taas vaaditut taidot sekä haaste ovat liian pieniä, uhkaa silloin apatia.

Selkeys, säännöt ja säännöllinen palaute ovat tarvittavia asioita tavoiteltaessa virtaustilaa.

Olisi upeaa, jos ihmiset oikeasti hankkiutuisivat haastavien ajatustöiden pariin ja kokisivat sitä kautta virtaustilan. Siihen voi jäädä koukkuun, kuten kaikkeen muuhunkin. Liian usein kuulen sitä, että "elämä" ja vaikeat asiat "nollataan" alkoholin, huumeiden tai vaikka seksin avulla.




Ne ovat kuitenkin surkeita korvikkeita sille, mitä aivot voivat flow'n myötä tarjota, jos sitä osaa hakea ja siitä nauttia.








Jokainen meistä voi kokea virtaustilan. Me tarvitsemme itsemme kokoisia haasteita, me tarvitsemme tukea ja työkaluja haasteiden käsittelemiseen.






Jokainen kuitenkin halutessaan PYSTYY pääsemään tähän virtaustilaan ja saavuttamaan sitä potentiaalia, jota meissä kaikissa ihmisissä on.







Täytyy myös muistaa se, että rutiininomaisesta tekemisestäkin voi syntyä flow. Kuitenkin vain silloin, jos osaat hurmioitua siitä, mitä osaat, ja siitä mitä saat aikaiseksi sekä osaat huomioida oman kehityksesi.

Meidän jokaisen tulisi tavoitella sitä, että tunnemme virtaustilan arjessamme vähintään kerran vuorokauteen.

Oletko sinä halukas tavoittelemaan flow'ta?