Traumat

Meillä jokaisella on elämässä asioita, joita voidaan luokitella traumoiksi. Niitä ei oikein voi verrata keskenään, koska jokaiselle ne ovat henkilökohtaisia, eli taas puhutaan subjektiivisesta kokemuksesta, joka on suhteessa vallitseviin olosuhteisiin.




Tarkoitan tällä lähinnä henkistä traumaa, jolla voi olla vaikutusta myös mielenterveyteen.





Nämä ovat melko usein ulkoisista tekijöistä johtuvia asioita, joille emme tapahtumahetkellä mahda mitään.





Tyypillinen reaktio tällaiseen voi olla hallinnan menetyksen puute. Jokainen ihminen voi oireilla eri tavalla, toiset kovemmin, toiset lievemmin. Yhteistä kuitenkin kokemuksille lienee se, että jotain yrittää tehdä asian mitätöimiseksi tai ainakin minimoimiseksi, joko tiedostaen tai tiedostamattaan.






Tällaisella käytöksellä hyvin usein on myös vaikutusta kanssaihmisiin. Se on hyvin usein niin trauman kokenutta henkilöä itseään tuhoavaa käytöstä, jolla on vaikutusta myös ympärillä oleviin, kuin samalla myös niiden ympärillä olevien mieliä tuhoavaa käytöstä, jota trauman kokenut harvoin tiedostaa tapahtuvan.





Toki, käytös voi olla myös täysin tiedostettua, tahallista toisten tuhoamista.




Sitten on olemassa vielä yksi malli. Opittu tapa. Opittu käytösmalli.







Eheytymisen kannalta näille kaikille toimintamalleille on yhteistä se, että OIVALTAA muutaman asian:

1. Ulkoisista tekijöistä johtunut henkinen trauma ei johdu henkilöstä itsestään, vaan niistä ulkoisista tekijöistä.

2. Jokainen VALITSEE itse suuntansa. Keskittyykö haavan parantamiseen VAI haavaa tukeviin asioihin ja tekijöihin.

3. JOKAINEN henkilö on ITSE vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Jokainen on myös itse vastuussa omasta KEHITYKSESTÄÄN. Sekä vastuussa myös OMASTA ajatuskehästään.

Omaa ajatustaan voi muokata. Kun ajatus muttuu, muuttuu väkisin myös tunnetila asiaa kohtaan. Ja kun tunnetila muuttuu, silloin muuttuu myös käytösmalli.

Nuorena aikuisena olen törmännyt sanontaan, joka on kulkenut mukanani pitkään:

"Voin valittaa siitä, että ruusupensaassa on piikkejä, 

tai voin iloita siitä, 

piikkipensaassa on ruusuja. 

Kaikki riippuu siitä, miten asiaa katson."

Tie on pitkä ja paikoitellen hyvin kivinen, mutkainen ja mäkinen. 






Kuitenkin JOKAINEN henkilö ITSE määrittää sen, mitkä asiat ovat elämässä taistelun arvoisia.






Joku alkaa tehdä paranemistyötä läheisten vuoksi, joku lasten, joku taas sosiaalisen paineen tai jonkun muun ulkoisen asian takia.

Kuitenkin toivoisin, että JOKAINEN tekisi paranemistyötä OMAN ITSENSÄ takia.

Se on työtä, joka kantaa kaikkein kauimmaksi ja tuo kestävimmän lopputuloksen.