Todistin tässä jokin aika sitten elävää esimerkkiä siitä, kuinka pelkästään tunnetiloissa eläminen harhauttaa pois oikeista faktoista. Ne vääristävät asioita niin, että näet, koet ja elät todeksi sitä, mitä tunteet milloinkin kertovat.
Oman elämänsä suhteen jokainen on vapaa tekemään, niin kuin haluaa, mutta silloin, kun ne koskevat myös toisia ihmisiä, olisi syytä vähän pohtia, mitä se kertoo omasta elämästä, ettei pysty kohtaamaan arkisia asioita ihan niinä arkisina asioina ja ennenkaikkea tosiasioina.
Tosiasiat ovat ihan pelkästään tosiasioita. Ne eivät aiheuta tai velvoita tuntemaan mitään.
Me ihmiset sitten päätämme sen, kuinka reagoimme mihinkin tosiasiaan. Jotkut heilauttavat tunteita enemmän kuin toiset. Ja jotkut asiat eivät tunnu miltään. ME kuitenkin olemme itse niitä, jotka päätämme miten reagoimme ja kuinka säätelemme tunteita asioiden suhteen.
Reagointi johonkin asiaan on aivan eri asia, kun eläminen koko ajan jonkin tunteen läpi.
Eräs henkilö oli ottanut aivan asiakseen tulla minulle kertomaan eräästä kolmannesta henkilöstä, kuinka häntä on niin vaikea katsella, kun hän on niin kovasti viime aikoina suurentunut.
Varmasti kasvoistani näki, mitä ajattelin sillä hetkellä, en pystynyt yllätystäni peittämään. En hyväksy itse sitä, että kehovihaa viljellään missään muodossa.
Yleensä jätän tällaiset asiat kommentoimatta. Oli kuitenkin niin, että hän kertoi tätä minulle tapahtuneena tosiasiana. Sattumalta kuitenkin satuin tietämään, että kyseinen henkilö oli laihduttanut hirvittävän kilomäärän ja tehnyt samalla uskomattoman upeaa henkistä kasvua ihmisenä.
Oli pakko todeta,että tilannehan on nyt niin, että tämä henkilö on pudottanut painoa ihan reilustikin, ei siis ole suurentunut. Kyseinen henkilö katsoi minua, kuin lehmä uutta veräjää ja totesi, että aha, jatkaen samalla valitusvirttä siitä, miten hän itse on vain lihonut.
En siitäkään asiasta nähnyt mitään konkreettisia todisteita, joten oli ihan pakko tiedustella, että paljonkohan se vaaka nyt on heilahtanut plussalle?
Vastaus veti kyllä täysin sanattomaksi; 300g!!!
Tapaus vain osoittaa sen, että tosiasiaksi muodostuu se, mitä itse subjektiivisesti tunnet. Sillä ei siis ole mitään tekemistä oikeiden tosiasioiden ja tunnereagointien kanssa.
Toinen asia, joka on huolestuttanut minua jo jonkin aikaa on se, että sellaiset henkilöt, jotka pyrkivät jollain tavalla hyötymään toisista henkilöistä käyttävät tunnetiloja manipuloidakseen toista.
Tunnetiloilla ja tunteilla manipulointi on ihan arkipäivää, valitettavasti.
Se myös johtaa sellaiseen oletukseen, että tietyt tunnetilat mahdollistavat hyväksikäytön, hyötymisen tai ainakin toisen vakuuttamisen siitä, että vaikuttajan oma näkemys on ainoa oikea.
Olin jokseenkin hieman närkästynyt siitä, että Dankon kuoleman jälkeen minua on yritetty käännyttää uskontoihin, siis ihan useamman henkilön toimesta.
Tiedän sen, että tuskaa tuottavissa tilanteissa ihminen on hauras ja voi löytää lohtua uskonnosta tai uskosta, nehän ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.
Kuitenkin teemalla : tämä on ainoa oikea tie ja muuta et voi ajatella, kuin mitä minä sanon, minut saadaan vain ärsyyntymään.
Keskustella voi aina. Erilaisia näkemyksiä riittää kyllä. Kuitenkin jokainen, joka uskoo asiaansa aidosti, voi myös perustella näkökantansa aidosti ja ihan oikeilla argumenteilla, ILMAN painostamista.
Asia, joka minua eniten tässä tapauksessa mietitytti, oli se, että kuinka väärin he tulkitsivat tilanteeni.
Siis vain riitti se, että nyt on sattunut jotain, tunnemaailmassa on tapahtunut muutos, iske kiinni.
Eihän arvomaailmassani kuitenkaan tapahtunut mitään muutosta, vaikka ikäviä asioita kohdalleni osuikin.
Tunteilla ja tunnetiloilla manipulointi tai niiden hyväksikäyttö, on aina vallankäyttöä.
Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka saadakseen jotain itkee? Tai vastaavasti saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi, ellet tee niin kuin hän käskee? Tai vastaavasti kehuu ja saa olosi tuntumaan hyväksytyltä, ja sitten tunnet olevasi velvollinen tekemään jotain hänen mielikseen?
Me kaikki olemme kohdanneet näitä tilanteita.
Kolmas asia, joka menee tunteilla vaikuttamiseen ja niiden kautta elämiseen, on raha. Tarkemmin sosiaalinen status.
Jos ajatellaan, että sosiaalinen asema on se juttu, johon itsetunto perustuu, silloin ollaan hyvin tunnetilojen armoilla.
Naapuri ajaa pihaansa uudella autolla. Kateus iskee. On hankittava jotain muuta, joka osoittaa sen, että löytyy sitä rahaa täältäkin.
Tai vastaavasti yhteiskunnallista asemaa täytyy koko ajan pönkittää jollain.
Näitäkin taittaa lähes jokaisen tuttavapiiristä löytyä.
Kuitenkin,
Silloin, kun ihmisellä on eheä itsetunto, ei tunteilla pelaamista tarvita. Ei tunteilla vaikuttamista, eikä manipulointia.
Tyhjiö on tila, jossa ei tapahdu mitään.
Se onkin hyvä esimerkki siihen harjoitukseen, jossa kuvittele itsesi sinne ja pohdi,
Kuka on sinun oikea minäsi?
Millaista elämää oikea minäsi haluaa elää?
Millaisia arvoja todellinen minäsi kannattaa?
Eheä itsetunto rakentuu pala palalta vain tarkastelemalla sitä oikeaa, todellista minää.
Jos keskittää ajatuksensa vain pelkästään tunnetiloihin ja niiden kautta elämiseen tai elämisen mahdollistamiseen vain tunteiden kautta manipuloimalla, elämä on ihan varmasti juuri pelkästään sitten sitä.
Se, mihin kiinnitämme huomiota, kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti