Edellisessä postauksessa puhuttiin tunteista ja tunnereagoinnista. Yhtä tärkeää on vastaavasti puhua sitten myös toiminnasta eli toimintamalleista.
Opitut toimintamallit hallitsevat elämäämme, jos emme itse huomaa ja tiedosta sitä kuinka toimimme.
Lapsena meihin iskostuu toimintamalleja, joista osaa noudatamme ihan tietämättämme. Muistan yläasteella, kuinka suomenkielen opettaja sanoi meille, että jokainen sukupolvi päättää ettei toimi omien lastensa kohdalla niin kuin omat vanhemmat ovat tehneet. He kuitenkin epäonnistuvat siinä ja toimivat täsmälleen samoin, koska he eivät määrittele sitä mikä pitää tehdä eri tavalla, miksi pitää tehdä eri tavalla ja mikä tuo erilainen tapa on, ja mitä siitä sitten seuraa. Joten he päätyvät toimimaan täysin samalla tavalla kuin omat vanhempansa.
Eli esimerkki jo osoittaa sen, kuinka työntäyteistä omien toimintamallien seuraaminen on, puhumattakaan ensin niiden tiedostamisesta.
Väkivaltaisten toimintamallien kohdalla tilanne on yleensä helpompaa hahmottaa, koska moraali tulee mukaan kuvaan. On siis tiedostettu, että näin toimiminen on väärin ja sillä voi olla itse toimijalle seuraamuksia.
Itselle vahingollisten toimintamallien tiedostaminen on yleensä se kaikkein vaikein asia. Toista kohtaan vahingollisesti toimiessa on olemassa aina jokin peili. Jokin asia/ reaktio AINA heijastaa sen toiminnan takaisin.
Se ei vielä tarkoita, että toista vahingoittavaa toimintamallia noudattava ymmärtäisi miksi niin ei saa tehdä, mutta kohtaa aivan varmasti jonkinlaista vastustusta ja/tai reagointia.
Siitä kehkeytyy sellainen malli, jota noudatetaan sitten läpi elämän, jos sitä ei osata purkaa auki. Kun sinua kohtaan on toimittu tietyllä tavalla ja olet reagoinut siihen tietyllä tavalla. Toistat sen saman kuvion itse tehden niin kuin on tehty ja otat vastaan reaktion, jonka tiedät kuuluvan kyseiseen käytökseen.
Ja sitten jos joku toimiikin tilanteessa eri tavalla / reagoi eri tavalla, menevät konseptit aivan sekaisin, eikä tilannetta osata käsitellä oikein.
Tässä kohtaa pitäisi AINA joidenkin kellojen kilkattaa, ja asiaa pitäisi pysähtyä pohtimaan.
No, miten omia toimintamallejaan voi seurata?
Olemalla läsnä tilanteissa. Huomioimalla sen mitä tekee. Ja tunnustaa sen mitä tekee. Siitä on vielä sitten jonkin verran matkaa siihen, miksi niin tekee.
Tämä on asia, joka kasvattaa myös tervettä itsetuntoa ja tuo itsetuntemusta. Kova kritiikki omaa minuutta kohtaan voi myös lieventyä, kun nojataan puhtaasti tosiasioihin, siihen kuinka toimii.
Kun tietää, kuinka toimii, voi pohtia sitä mitä pitää muuttaa, ja pitääkö mitään muuttaa.
Ihminen yleensä jollain tasolla tiedostaa omat toimintansa, myös ne haitalliset toimintamallit, joita toteuttaa itseään kohtaan. Silloin kehitys pelottaa ja tämä asia luo suorastaan kauhua.
Kuka/ Mikä on sinun peilisi?
Millainen tilanne/kokemus saa sinut huomaamaan sen millaisia toimintamalleja toteutat?
Kipua kokevan ihmisen on erityisen tärkeää pureutua tähän asiaan. Kipu kun on sellainen kokemus, joka romuttaa jo olemassa olevan elämän, ja ne toimintamallit, joiden ympärille sen on rakentanut.
Toimintamallimme, tiedostamattomat ja tiedostetut, ovat aina läsnä, tai ne ainakin ilmaantuvat silloin, kun meitä provosoidaan jonkin sellaisen asian suhteen, joka pakottaa meidät toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti