Mustalla joutsenella tarkoitetaan jotain sellaista yllättävää ja odottamatonta tapahtumaa, jolla on odottamattomat seuraukset ja kuitenkin ne voidaan jälkeenpäin nähdä.
En oikein perusta tuosta jälkiviisaudesta, kuitenkin odottamattomia tapahtumia on ollut.
1. Dankon yllättävä ja äkillinen kuolema
Menetin pienokaiseni aivan äkillisesti ja yllättäen lokakuussa 2018. Humpsahdin surun täyttämään kuiluun. Kaikista suurin asia tässä tietysti ihan ilmiselvän jälkeen oli se, että nyt en ollut enää perheellinen. Lapseni, ja pieni poikani elää enää muistoissa.
Suru luonnollisesti tuplasi ellei jopa triplasi kaikki kipuni. Yllättävänä seurauksena tuli kuitenkin se, että olen kärsinyt tuosta kaikkien kirjoittajien kurjuudesta, valkoisen paperin kammosta. Sanottavaa olisi ollut kyllä, mutta mitään ei vain tullut ulos.
Dankon blogi kuitenkin jatkaa kulkuaan edelleen. Nimi vain vaihtuu, osoite pysyy samana.
2. Muutos ruokailutottumuksissa
Joulukuussa 2018 huomasin voinnissani suuren muutoksen. Ruokailutottumukset täytyi muuttaa, koska ymmärsin, että kehossani ollut energiavaje oli vihdoin täyttynyt.
4,5 vuotta olin töitä määrätietoisesti tehnyt tämän asian eteen, mutta en oikeastaan ajatellut, että voisin sen saavuttaa joskus. Tämä oli erittäin mukava odottamaton tapahtuma.
Tästä onkin seurannut sitten se, että on ollut opeteltava syömään taas uudella tavalla. Sikäli tämä on ollut helpompaa aikaisempaan verrattuna, koska minun tekee mieleni erilaisia ruokia ja ruoka-aineita. En ole vielä törmännyt ruokaan, josta en pidä, jos mämmiä ei lasketa.
Jatkuva pahoinvointinen olo on hävinnyt, nyt sitä on enää ajoittain. Energiaa on myös tullut lisää sekä olen huomannut palautumisen vaikka kipukohtauksen jälkeen olevan huomattavasti helpompaa.
Edelleen täytyy pitää huolta siitä, että syön ja juon säännöllisesti. 2 tuntia on melkein maksimi ruokailujen välillä. Tämäkin on kuitenkin helpompaa, koska kehoni antaa tälle vasteen ja minulla on nykyään nälkä.
3. Jalka yllätti
Vaikka jalan kuntoutuminen on ollut todella odotettua, olin henkisesti varautunut siihen, että kuntoutuminen kestää iät ja ajat. Kuitenkin odottamatonta oli se, että jalassani ollut halvaus lähti pois helmikuussa 2019. Melkein tasan vuosi kaatumisesta.
Tämäkin oli todella odottamaton iloinen yllätys.
Kuitenkaan kepeistä en ole päässyt vieläkään eroon. Reisilihas ei vielä anna kävellä jalalla kuin ihan satunnaista könkkäämistä kotona ilman keppejä.
Odotusarvoni kuitenkin oli, että kepit lähtevät samantien, kun halvaus paranee, mutta nyt ei niin käynytkään.
Toivon todella, että kesäksi saan jo kepit laittaa naftaliiniin ja opetalla tasapainoa ja uudestaan kävelemään. Se jää kuitenkin nyt nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti