Voi kesän kuumuus ja ihanuus. Aivan uskomattoman upea lämpöaalto on hellinyt meitä koko toukokuun.
Meikäläinen on viettänyt koko ihanan helteisen kuukauden kuumeessa hikoillen.
Mikäpäs siinä, jos ymmärtää mitä se tarkoittaa. Minäpä kerron.
Tämä uusin jalkavamma, jonka paraneminen on vielä iskiashermosta kiinni, on aiheuttanut minulle liikunnan menetyksestä johtuvaa surua.
Kuitenkin kun ymmärsin taas olevani kuumeessa, se saikin asiat näyttäytymään taas uudessa valossa.
Kuten olen maininnut useaan kertaan, olen ulkoilmaihminen. Kesä on parasta aikaa, ja jos sitä sekunninkaan menettää, on kriisi jo valmiina.
Mistä kuume sitten johtuu?
Se ei ole ihan yksiselitteistä ja on kuitenkin. Ymmärrän, että tämä asia on minulle ihan selvä, onhan minulla tästä jo 35 vuoden kokemus, mutta terveelle se näyttäytyy eri tavalla.
Miksi?
Siksi, että yleensä tervettä henkilöä sitoo ajatusmalli, jonka mukaan hän itse toimii ja häntä on opetettu toimimaan.
Tässä ei ole mitään väärää. Kuitenkin tilanteen ollessa toisenlainen, eli ns epänormaali, on myös kuume laitettava eri kategoriaan ja sitä on käsitteenä käsiteltävä eri tavalla.
Eli, EDS on yksi tekijä, joka nostaa kuumetta silloin tällöin. Mekaaninen tulehdus kehossa, joka voi aiheutua CRPS:stä sekä EDS:stä tai jopa jostain muustakin, tuo muassaan kuumeen.
Sitten on nämä meikäläisen syömättömyydestä aiheutuneet ongelmat. Sisäelimet eivät ole päässeet siitä täysin vaurioitta. Maksani puhdistautuu ajoittain ja silloin tulee kuume.
Itämaisessa lääketieteessä tämä on tiedetty jo kauan, että yleensä kevätaikaan maksa puhdistuu. Se näyttäytyy yleensä niin, että halutaan keventää ruokailutottumuksia, lisätään liikuntaa, ulkoillaan jne.
Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että sisäinen järjestelmämme poistaa kertynyttä kuonaa, ihan vain hiljaisesti työskennellen hyväksemme.
Minäkin otin kopin tästä kehoni välittämästä viestistä. Olen yrittänyt auttaa niin paljon kuin olen pystynyt. Olen syönyt runsaasti valkosipulia, perunoita ja muita c-vitamiini pitoisia herkkuja, oliiveja ja omenoita, muutamia nyt mainitakseni.
Lisäki olen käyttänyt tämän ajan ihan lepoon. Fyysiseen lepoon.
Ja tässä kohtaa tulee sitten se hopeareunus.
Jos jalkani olisi toiminut aivan normaalisti, olisimme olleet Dankon kanssa jatkuvasti menossa ulkona. Vaikka olisi ollut kuumetta, tuskin olisin siitä välittänyt, vaan hiukset hulmuten olisimme juosseet aurinkoa kuvaamassa ja siitä nauttimassa sekä luontoa ihailemassa,
koska
tällainen helle-jakso on niin harvinaista herkkua. Siitä täytyy silloin ottaa kaikki ilo irti.
Tunnen itseni. Olisin juuri tällainen pölvästi. Mitä sitten, vaikka kuinka heikottaisi tai oksennus saattaisi lentää, kerkeää levätä sitten kylmillä säillä.
Eli, en olisi antanut keholleni sitä, mitä se juuri nyt kipeimmin tarvitsi.
Joten, vaikka menetetyt valokuvausmahdollisuudet aiheuttavat mielelleni hieman närästystä, on kehoni saanut hyvin arvokkaan asian, joka kantaa hedelmää ja luo pohjaa tulevaisuuteen.
Jos kuitenkin ihan vakavasti totta puhutaan, niin oman terveyden edistäminen ja toimintakyvyn mahdollistaminen sekä sen ylläpitäminen ovat ne tärkeimmät asiat elämässä, muuten ei välttämättä ole elämää.
Sain tästä tärkeän oppiläksyn ja muistutuksen itselleni.
Ps. Dankon blogi on viettänyt hiljaiseloa kaatumisesta lähtien, mutta sain laitettua sinne nyt muutamia kesäkuvia, joita ei ole aiemmin julkaistu.
Ja instagramista löytyy kuvia @solidaarinensydan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti