Alan olla jo korviani myöten täynnä tätä lepäämistä ja jalan kuntouttamista. Tai ei voida puhua pelkästä jalasta, koska kaikki mitä käy, vaikuttaa koko kehoon.
Menemiseen jo taas uudestaan tottuneelle ihmiselle tämä pakkolepo on ollut ja on vielä edelleen melko raskasta.
Siis eihän siinä lepäämisessä nyt mikään rasita. Paitsi kipu.
Muotoillaanpa asia uudelleen....
Aivoni kaipaavat lepoa. Kyllä, luit oikein.
Äkkiseltään voisi ajatella, että nukkuminen ja lepääminen ovat sitä parasta mahdolllista lepoa.
Väärin.
Levätessä aivoni työskentelevät koko ajan kivun hoitamisen parissa. Yöllä näen painajaisia ja nukun levottomasti juurikin kivun vuoksi.
Aamulla herätessä tuntuu, että aivoni eivät ole saaneet hetken lepoa ja sitä myötä kehokin on levoton ja rauhattoman oloinen.
On pitänyt ajatella tämäkin asia uusiksi.
Kiukustuneena siitä, että tilanne nyt on mitä se on, ajattelin menettäneeni sen parhaimman levon aivoilleni. Liikunnan ulkona.
Katsellessani valokuvia Dankon blogista koin kuitenkin oivalluksen.
En osaa rauhoittua tai aivoni eivät koe rauhoittumisen tunnetta ilman tekemistä.
Tai oikeastaan ilman mieleistä tekemistä.
Kun rikossarjat ja valokuvat eivät tarjonneet enää riittävästi aivoilleni tekemistä tai rauhan tunnetta, piti pohtia mitä muuta tykkään tehdä, ja missä voi kehittyä. mikä olisi hyvää rentouttavaa työskentelyä aivoilleni.
Olen aina pitänyt musiikista. Tai, oikeastaan on ollut aikoja, jolloin olen elänyt musiikista, olen siis tuntenut olevani elossa musiikin voimalla, se on resonoinut minussa voimakkaasti.
Musiikki kuitenkin sai väistyä pahimpien sairastamis vuosien aikana.
Pikkuhiljaa musiikki on kuitenkin tehnyt paluuta arkeeni.
Olen löytänyt laulamisen uudestaan.
Olen mielestäni aina osannut laulaa. 6-vuotiaana olin aivan vakuuttunut siitä, että minusta tulee laulaja. Vähän vanhempana taas olin aivan vakuuttunut, että minusta tulee esiintyvä taiteilija ja muusikko. Valitettavasti elämä ja olosuhteet päättivät toisin.
En voinut kuvitellakaan, miten paljon näiden vuosien jälkeen laulaminen voi minulle antaa.
Ihan jo kehon hyvinvoinnin kannalta sillä on hyviä vaikutuksia. Huomaa kaikki kireydet, jos ääni ei kulje oikein tai ei jaksa laulaa. Heti voi reagoida näihin ja hoitaa ne kuntoon.
Happi kulkee kehoon aivan eri tavalla, hengitystekniikasta johtuen.
Oman kehityksen huomaa ja siihen voi vaikuttaa.
Laulaminen on loistava tapa opetella uusia kieliä.
Ja korvien ja kuulon treenaamisen kannalta laulaminen on aivan loistava ja korvaamaton treenitapa.
Laulamisen avulla voi käsitellä myös erilaisia tunnetiloja. Itse olen saanut monta erilaista ajatuspolkua ja erilaisia näkökulmia pohtia ja oivaltaa asioita juuri laulamisen myötä.
Aivojen rentoutumisesta nyt puhumattakaan.
Laulu voi olla täynnä elämää. Myös laulaja voi halutessaan saavuttaa tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti