Ihmisen käytös moninaisuudessaan jaksaa yhä yllättää. Kyllä kirpaisee, mutta pakko tästä on kirjoittaa, jotta kehitystä voi tapahtua.
Nyt se on tapahtunut. Minua on huijattu.
Olen ollut aina sitä mieltä, että kukaan ei vapaaehtoisesti halua kipua itselleen. Olen näemmä ollut väärässä.
Olen pohtinut omaa käytösmalliani tilanteen yhteydessä.
Jälkeenpäin ajateltuna huomasin kyllä, en vain luottanut vaistooni.
Vaisto sanoi, vaisto varoitti.
Miksi en kuunnellut sitä?
En vain halunnut uskoa. Tarkemmin ajatellen, en keksinyt mitään motiivia sille, miksi ihmeessä kukaan haluaisi jollain tapaa käyttää kipua hyödykseen tai jopa kiristää sen avulla.
No, nyt olen tietoinen siitä, että näinkin voidaan toimia.
Kipua kun ei voi kyseenalaistaa. Se on jokaisen subjektiivinen tunne.
Enkä halua tehdä sitä vieläkään. Se ei ole reilua ketään kohtaan, jos kipua aletaan kyseenalaistamaan.
Mistä voi tunnistaa sen, jos joku pelaa jotain kieroa peliä kipua apuna käyttäen?
Tässä tapauksessa henkilö osasi hyvin kertoa erilaisia termejä ja heitellä niitä ikäänkuin puolihuolimattomasti lauseiden sekaan ja jättää tulkitsemisen toiselle.
Luonnollinen reaktio on lähteä jatkamaan toisen lausetta, ikään kuin puhuttaisiin samalla suulla.
Siitä syntyy illuusio, että molemmilla on sama kosketuspohja aiheeseen, vaikka toinen vain heittelisi termin sieltä toisen täältä perustelematta ollenkaan tilannettaan.
Tällaisessa tapauksessa kipua väärin käyttävä henkilö saa valtavasti tietoa, kuinka käyttää kipua hyväkseen. Ja kuinka voi mallintaa kipuihmisen käytöstä.
Miksi kukaan tekee näin?
Kivun avulla pyritään hyötymään jotain. Siinä voi olla kyse huomiosta, empatiasta, taloudellisesta hyödystä, vallasta jne.
On olemassa termi kielteinen kipukäyttäytyminen, joka tarkoittaa sitä, että sairaan puolesta tehdään asiat, jotta hän voi uhriutua. Sanotaan aina, ethän sinä voi tehdä sitä, sinä olet kipeä. Näin kipuihminen oppii siihen, ettei voi tehdä mitään, koska on kipeä.
Kuitenkin kivun avulla hyödyn tavoittelussa viedään olen uhri- ajatus ihan jonnekin uusiin ulottuvuuksiin. On huomattu se, että toisen henkilön tunteisiin vaikuttamalla saadaan se, mitä halutaan tai tavoitellaan. Ja silloin kipu on vallankäytön väline ja kiristyskeino.
Yleisesti ajatellen, kipu ei ole taloudellisesti kannattavaa, jotta sen kanssa kannattaisi kikkailla taloudellisen hyödyn nimissä. Sain kuitenkin huomata, että jokaisella on omanlaisensa ajatusmalli siihen, mistä hyötyy ja miten sen voi saavuttaa.
Tämä on vain niin väärin. Kipu on muutenkin sairautena heikosti tunnistettavissa. Yksi omaa etuaan ajava yksilö voi vahingoittaa keinottelullaan useita henkilöitä ja heikentää heidän asemaansa.
Olen saanut hyvin tärkeän oppiläksyn.
Olen nyt tätäkin kokemusta rikkaampi ja voin kasvaa sen antamilla eväillä.
Vaikuttaako tällainen kokemus siihen, kuinka suhtaudun vastaisuudessa kipua kokeviin yksilöihin?
Varmasti se osaltaan vaikuttaa. Täytyy olla täsmällinen siinä, mitä kysyy. Kuunnella tarkemmin. Antaa toisen itse kertoa ja kysyä perusteluja. Ja täytyy kuunnella myös vaistojaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti